Leijonien kisat päättyi pronssijuhliin - mitä jäi käteen?

Jääkiekon olympiaturnaus on Suomen osalta ohi. Leijonien olympiaturnaus päättyi eilen pronssijuhliin. Suomalaisten kiekkoturnaus päättyi sekä hyvällä että osin myös ikimuistoisella tavalla.

Suomi lopetti kiekkoturnauksensa pronssijuhliin, Leijonat pisti pronssiottelussa pakettiin USAn maalein 5-0 ja juhlisti ottelun jälkeen pronssimitaleja. Turnaus päättyi myös ikimuistoisella tavalla, lauantain pronssipeliin loppui kiekkokonkareiden Kimmo Timosen, Sami Salon ja Teemu Selänteen maajoukkueurat.

Jääkiekon olympiaturnaus loppui Suomen osalta hyvin. Jopa ehkä yllättävän hyvin. Suomelta puuttui joukkueestaan lukuisa kärkihyökkääjä (Mikko ja Saku Koivu, Valtteri Filppula, Sean Bergenheim ja loppukisojen ajan myös Aleksander Barkov jr.), mutta silti piskuinen Suomi kampesi itsensä jälleen arvokisoissa mitaleille.

Kaataen matkan varrella myös jääkiekon suurmaat Venäjän ja USAn ja häviten vain täpärästi toisille suurmaille, turnauksen finalisteille Kanadalle ja Ruotsille. Pronssimitali on kova saavutus, etenkin kun huomioi mistä lähtökohdista Suomi turnaukseen lähti.

Suomi on jo muutenkin muita jääkiekon suurmaita materiaalissaan takana ja nyt loukkaantumisten myötä Leijonien materiaali oli yhä kapeampi. Ja loukkaantumiset rokottivat varsinkin sitä osastoa, joka Suomella on aina ollut koetinkivi ja ohkaisin osasto, nimittäin maalintekijä- ja ratkaisijasektoria.

En välttämättä itse olisi edes osannut odottaa, että Suomi yltäisi näissä kisoissa mitaleille, mutta niin se vain ylsi ja juhli eilen pronssimitaleja. Se on hieno saavutus.

Jääkiekon olympiaturnaus päättyi Leijonien osalta myös hyvällä tavalla. Niin kuin Teemu Selännekin yhdessä YLEn haastattelussa sanoi, Aina on kivempi päättää turnaus voittoon kuin tappioon.

Voitto jättää suuhun varmasti hyvän ja miellyttävän maun, ja aiheuttaa sellaista onnistumisen tunnettakin ja riemua. Tappio aiheuttaa taas kitkerän pettymyksen.

Nyt Leijonien turnaus päättyi voiton juhliin, koko turnauksesta jäi varmasti (ja ansaitusti) miellyttävä maku suuhun. ja turnauksesta jäi varmasti myös miellyttävät muistot. Toisin kuin olisi silloin käynyt, jos Suomi olisi päättänyt turnauksensa tappioon, esimerkiksi finaalihäviöön tai puolivälierätappioon. Silloin turnauksesta olisi jäänyt melko kitkerä maku muistoksi.

Nyt Suomen turnaus huipentui pronssijuhliin. Mitä muuta turnauksesta jäi mieleen? Mitkä olivat turnauksen mieleenpainuvimpia juttuja suomalaisittain?

Varmasti se oli mieleenpainuvin juttu, että turnaukseen päättyi kolmen kokeneen suomalaisen jääkiekkoilijan maajoukkueurat. Puolustajat Kimmo Timonen, Sami Salo ja maalintekijä Teemu Selänne hyvästelivät Leijonat pronssijuhlien päätteeksi.

Tämä on kova juttu. Kolme Suomen maajoukkuetta kiitettävän arvoisesti palvellutta kiekkoilijaa lopettivat maajoukkueuransa. Tätä kolmikkoa ei enää nähdä Suomen maajoukkueessa. Olo on hieman haikea, tähän päättyi jotain hyvää ja jotain kaunista.

Timonen, Salo ja Selänne ovat kuitenkin olleet Suomen joukkueelle aina tosi hyviä vahvistuksia ja ovat siksi nousseet monien meidän suosikkikiekkoilijaksi asti.
Nyt heitä ei enää nähdä Suomen maajoukkueessa. On uuden sukupolven aika astua parrasvaloihin.

Etenkin Teemu Selänne on kiekkoilijana ihan huikea. Teukka oli nytkin vielä 43-vuotiaana erittäin isossa roolissa Suomen joukkueessa ja latoi kovat näytöt ja tehot tiskiin. Selänne on myös tietenkin koko uransa aikana paukutellut kovia tehopisteitä.

Ja ollut suomalaisittain varsin poikkeuksellinen ja melkein uhanalainen pelaajatyyppi, Selänne on ollut puhdasverinen maalintekijä. Ehkä meidän maamme ainoa lajissaan.

Selänne on valtakunnallisestikin ajateltuna varmaan aika poikkeuksellinen suomalainen. Harva suomalainen ihminen kerää osakseen tuollaista ihailua ja fanilaumaa, kun Selänne on onnistunut keräämään. Ja Selänteen fanittaminen on kestänyt kaiken kukkuraksi kauan, jo -90 luvun alusta alkaen.

Kuka muu muka yltää tällaiseen ilmiöön kuin Teukka Salama?

Päättynyt jääkiekon olympiaturnaus tullaan suomalaisittain muistamaan myös siitä, että tuossa turnauksessa ryhdyttiin lopullisesti tekemään sukupolven vaihdosta suomalaiseen kiekkoiluun. Vanhojen partojen on aika hiljalleen lopettaa maajoukkueen edustaminen ja uusien vastuunkantajien on astuttava esille.

Sotshissa näitä uusia vastuun kantajia jo nähtiin, ja mikä ilahduttavinta, myös isoissa ja ratkaisevissa rooleissa ja onnistujina. Tällaisia kiekkoilijoita olivat muun muassa Tuukka Rask, Olli Määttä, Sami Vatanen ja Mikael Granlund sekä alkuturnauksen pelannut Aleksander Barkov jr.

Nuorten pelaajien hyvät näytöt Sotshissa lupaavat varmasti hyvää tulevaisuuden kannalta. Sotshin turnaus saattoi antaa hyviä rakennuspalikoita tuleviin maajoukkueturnauksiin.

Olympiaturnauksessa nähtiin myös laadukasta suomalaista maalivahtityöskentelyä. Tuukka Rask torjui pelistä toiseen vakuuttavalla tavalla ja kakkosvahti Kari Lehtonen tuurasi Raskia tarvittaessa hyvällä tasolla. Esimerkiksi Ruotsi-välierässä. Maalivahtipeli oli Suomen avainosastoja näissä skaboissa.

Ja tietenkin, avainpelaajien loukkaantumisistakin huolimatta Suomi pelasi hyvää hokia Sotshissa ja nappasi ansaitusti pronssimitalit. Hieno juttu oli myös se, että Suomi pystyi tässä turnauksessa antamaan mainiot vastukset muille jääkiekon suurmaille.

Leijonat päihitti puolivälierässä Venäjän ja pronssipelissä komealla esityksellään USAn. Suomi pisti turnauksessa tiukalle myös Kanadan ja Ruotsin, häviten kummallekin vain yhdellä ainoalla maalilla.

Voidaan varmastikin sanoa, että Leijonat ärjyi komealla äänellä Sotshissa.