Mikä motivoisi HPK:ta?

Viikonvaihde meni HPK:lta penkin alle, Kerho pelasi kaksi ottelua ja hävisi molemmat pelinsä. Perjantaina HPK teki tappiollisen vierailun Jyväskylään ja lauantaina Pallokerho hävisi omassa kotihallissaan Rauman Lukolle.

Kaksi peliä ja molemmista käkättimeen, se on huono saldo viikonlopun peleistä. Ja se oli huono saldo etenkin HPK:n pudotuspelipaikkataistelun kannalta. Kerho on nyt Liigan sarjataulukossa yhdentenätoista ja viikonvaihteen tappioiden myötä viimeinenkin pudotuspelipaikka ja kymmenes sija karkasi Kerholta entisestään. Nyt piste-ero Liigan kymmenenteen Ilvekseen on jo kymmenen pistettä.

Pudotuspelipaikka rupeaa olemaan Hämeenlinnan Pallokerholle jo melkein utopistinen haave. Toisin sanoen, HPK:n kausi on liki pitäen jo tyystin panokseton, kausi on niin sanotusti jo taputeltu.
Kerholla on kuitenkin pelejä vielä jäljellä kuluvalla kaudella kymmenen ottelun verran. Loppukauden läpiviemisestä saattaa tulla vaikea savotta niin HPK:n joukkueelle kuin Kerhon faneillekin. Mistä löytää virtaa ja motivaatiota kauden lopuihin taistoihin, kun ”panoksia” ei käytännössä enää ole jäljellä?

Vai tuleeko loppukaudesta Kerholle yhtä karmea kuin oli kauden 2011-2012 kauden päätöstaival? Tuolloin Liigan hännillä roikkunut HPK hävisi kaikki kauden viimeiset kymmenen otteluaan.

Panoksia ei ole enää käytännössä jäljellä? HPK:n mahdollisuudet yltää tämän kevään pudotuspeleihin ovat langan ohuet ja liigakarsinnatkaan ei joukkuetta uhkaa, kun niitä ei tänä keväänä pelata.

Mitä sitä sitten enää edes pelaamaan, kun tavotteita ei ole? Ei voi yltää enää pudotuspeleihin eikä voi tippua Mestikseen.

Ensinnäkin tässä nyt korostuu rivien välissä paljon sellaiset asiat kuin tavoitteellisuus ja kilpailullisuus. Jääkiekkoilu on kilpa-urheilua ja isoimmat voitot, mitä joukkue voi yhden kauden aikana voittaa taitavat olla pudotuspelipaikka, mitalit ja ennen kaikkea Suomen mestaruus.

Kilpailullisuus motivoi paljon, luonnollisesti. HPK:n entinen päävalmentajakin Ari-Pekka Selin sanoi minulle pari vuotta sitten syksyllä (edelliskauden kynnyksellä), että se ennen kaikkea kiehtoo viemään kauden läpi, että joka syksy alkaa sama rumba ja taistelu mestaruudesta uudelleen ja uudelleen.

Kilpaileminen ja voittamisen mahdollisuus motivoivat pelaamaan jääkiekkoa, mutta mikä HPK:ta nyt motivoi loppukauden aikana, kun panoksia ei enää käytännössä ole jäljellä? Mahdollisuudet yltää kevään playoffseihin ovat ohuet.

Kenties HPK voi asettaa joukkueelleen pienempiä tavotteita. Pudotuspelijuna on karkaamassa jo liian kauaksi, mutta voihan Kerho voittaa yksittäisiä otteluita. Onhan sekin jo jotain, voittamisen tunne on kai aina hieno tunne. Ja HPK voi voittaa yksittäisiä pelejä niin joukkueelleen kuin faneilleenkin.

Mikä muu voisi motivoida HPK:ta viemään kunnialla liki pitäen panoksettoman loppukautensa läpi?
En tiedä, mutta minulle on jäänyt sellainen vaikutelma, että monessa paikassa aina puhutaan ja kirjoitetaan siitä, mikä kiekkoilijoita motivoi ja käydään läpi monia asioita, mutta yksi melko isokin juttu jää noteeramatta.

Kiekkoileminen on kivaa, voittaminen on kivaa, lätkää pelataan onnistumistenkin takia, jääkiekkoa pelataan myös kehittymisen mahdollisuuden vuoksi sun muuta, mutta yksi juttu jää vähemmälle huomiolle.

Luulisi tämän jutun kuitenkin myös motivoivan kiekkoilijoita melko paljon. Niin kuin se motivoi tavallisia työntekijöitäkin.

Jääkiekkoilijoillekin nimittäin maksetaan palkkaa. Kaikesta suuruudestaan huolimatta jääkiekkoilijatkin ovat sittenkin ihmisiä ja jääkiekkoilu on lätkän pelaaajille myös työtä. Työtä ainakin siinä mielessä, että he saavat palkkansa lätkää pelaamalla. Eikä kiekkoilijat edes kovin huonoja summia saa vaan päinvastoin.

Luulisi nyt sitten, että tämä palkka on sellainen asia, joka motivoi pelaamaan kohtuu hyvin panoksettomalla loppukaudellakin. Työnantaja maksaa palkkaa työsuoritusta vastaan ja edellyttää vielä kaiken kukkuraksi, että työntekijä tekee työnsä vähintään melko hyvin. Juuri kukaan ei maksa perseilystä, ei ainakaan ilman kovia nuhteita.

Palkan luulisi motivoivan HPK:n joukkuetta näin loppukaudellakin. Voisi tietenkin kysyä, miksei se palkka sitten motivoinut aiemman kauden aikana pelaamaan hiukan paremmin. Ehkä se palkka motivoi silloinkin, mutta Kerholla ei vain tällä kaudella ollut rahkeita parempaan?

Palkan lisäksi haluan nostaa myös tänään toisen mieleen tulleen asian esille tässä kirjoituksessa. Se on se, että Kerhon joukkueessa on melko paljon nuoria jääkiekkoilijoita.

Yksi motivaatiota nostattava tekijä voisi melkein panoksettomalla loppukaudellakin olla kehittymisen mahdollisuus.

Pelaaminen kehittää aina. Silloinkin, kun pelien voittamisella ei olisikaan enää merkitystä. HPK:lla on kautta kuitenkin jäljellä vielä kymmenen pelin verran, siinä on myös kymmenen pelin ajan mahdollisuutta saada peliaikaa ja vastuuta ja kehittyä sitä myötä.

Kolmas asia, josta varmasti saa myös motivaatiota vetämään loppukausi kunnialla läpi on ammattiylpeys. Jääkiekkoilijat ovat ammattilaisia ja todennäköisesti tai ainakin toivottavasti haluavat hoitaa työnsä hyvin. Ja tuskin HPK:n joukkue haluaa kaudelleen mitään täysin noloa päätöstä.

Neljäs asia, mikä tuohon edelliseenkin asiaan liittyy voisi olla myös sellainen, että HPK pelaa loppukauden joukkueelleen. Kerho on joukkue ja todennäköisesti siellä kukin sparraa ja motivoi toinen toisiaan ja kukaan ei varmaan joukkuetoverinsakaan takia halua vetää mahdollista panoksetonta loppukauttakaan täysin reisille.

Jääkiekkoilu on kuitenkin niin joukkue-urheilua kuin yksilöurheiluakin. Joukkueessa on monta yksilöä, joiden kunkin suoritus vaikuttaa sen joukkueen suorittamiseen.

Uskonkin, että HPK saa hoidettua kautensa suht kunnialla päätökseen, vaikka mahdollisuudet pudotuspeleihinkin ovat jo langan ohuet. Motivaatiotekijöitä kuitenkin panoksettomalle loppukaudellekin löytyy ja kautta ei ole kuitenkaan enää jäljellä kuin kymmenen peliä.

Kerhon faneille loppukausi voikin sitten olla vielä vaikeampi. Hylkäävätkö fanit HPK:n vai jaksavatko he kannustaa Kerhoa vielä loppukaudellakin? Kuinka paljon Rinkelinmäki tulee tyhjentymään?

Suomalaista kannustuskulttuuria moititaan siitä, että se on liian gloryhuntterimaista. Fanitetaan silloin, kun urheilijat ja joukkueet pärjäävät, mutta kun menee heikosti, niin fanit hylkäävät suosikkinsa.

Voi tietenkin olla näinkin, mutta toisaalta tuollainen käyttäytyminen on ihan ymmärrettävääkin. Esimerkiksi, jos HPK:n kausi on jo tässä vaiheessa taputeltu, niin voi siinä monella fanilla alkaa olemaan vaikeuksia mennä hallille kannustamaan omia.

Vaikka faneja voi helposti moittia, niin kyllä sen silti ymmärtääkin. Ymmärtää sen, mikäli jokunen fani tulee loppukaudella jättämään menemättä Rinkelinmäelle.

Joukkueelle maksetaan pelaamisesta, mutta faneille ei kannustamisesta. Vaan päinvastoin, fanit joutuvat maksamaan siitä että pääsevät kannustamaan joukkuettaan.

Paljon tuleekin riippumaan siitä, miten se HPK klaaraa sen panoksettoman loppukautensa? Jos se ihan penkin alle menee, niin ei kannata paljoa ihmetellä jos fanit hylkäävät omansa. Mutta jos HPK pystyy kaikesta huolimatta vetämään kautensa suht hyvin läpi, niin silloin voisi odottaa fanienkin jaksavan vetää kauden suht kunnialla loppuun asti.

Loppuun asti taistellaan? Niin kaukalossa kuin katsomossakin? Ja tietenkin mediatiloissakin.