Positiivisuutta, mahdollisuuksia ja relaamista

Olen luultavammin poikkeuksellisen positiivinen ihminen. Positiivisuus on tärkeää ja karsastan negatiivisuutta. Sekä inhoan hiukan sellaista kakan kankeutta.

Elämä ja maailma ovat täynnä mahdollisuuksia, jos ei edessä ole oikeasti isoja ongelmia, niin asioista ei stressata eikä murehdita. Asioilla on tapana järjestyä, este on este, mutta vain hidaste ja melkein kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa.

Luultavammin olen paljon erilaisempi ihminen kuin jotkin tekonikin antavat luvan ymmärtää. Koitan olla rento, positiivinen ja huumorintajuinen pojan kloppi. Elää päivästä toiseen pilke silmäkulmassa.

Ei elämä ole niin pirun vakavaa eikä pidä ollakaan. Elämä on oikeastaan aikas ihanaa. Ja omilla päivittäisillä valinnoillaan voi kuitenkin vaikuttaa suuresti siihen, millaista elämä on. Valitse ihanasti, elät ihanaa elämääkin.

Mielestäni positiivinen elämän asenne on tärkeäkin. Ei onni ja tuurikaan ole vain sattumaa vaan onni tarvitsee kaverikseen kovan määrän työtä ja positiivisen elämän asenteen.

Positiivisuudella voisin tarkoittaa varmaan sitä, että uskoo mahdollisuuksiinsa, luottaa jonkin verran itseensä, näkee maailman hyvänä paikkana, ei valita eikä kieri tuskan koukeroissa, ei stressaa eikä huolehdi. Vaan jaksaa tehdä töitä, suuntaa katseensa aina eteenpäin, jaksaa uskoa hyvään maailmaan ja mikä myös tärkeää- jaksaa myös yrittää.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Maailman kai voisi nähdä olevan täynnä ongelmia ja epäkohtiakin, mutta kannattaa ajatella positiivisesti. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, myös työmaailman ulkopuolisia mahdollisuuksia.

Minusta ei voi koskaan tulla pelkkään uraan ja työhön keskittyvää ihmistä. Jos ei aivan pakko ole. Maailma on niin täynnä myös vapaa-ajan mahdollisuuksia, että myös se vapaa-aika on tärkeää. Pitää olla aikaa relata, rellestää, hurvitella, matkustaa, vetää perseitä ja... nauttia elämästä!

Ja oikeastaan, ei minusta ole varmaan koskaan elämään niin "kankeastikaan" että satsaisin vain työhön. En itse pidä sellaisesta liiallisesta yksissä asioissa ja piireissä kiinni roikkumisesta. Tykkään mielummin mennä paikasta paikkaan vapaamielisesti.

Teatteri on muuten yksi vapaa-ajan mahdollisuus. Olin eilen täällä Hämeenlinnan kaupunginteatterin Kersantti Karoliina-näytelmän ensi-illassa. Sen on käsikirjoittanut Anna-Leena Härkönen ja ohjannut Heikki Paavilainen, se oli ihan ok. Olisi tosin voinut olla parempikin. Näytelmä pohjautui nimensä mukaisesti Popedan biiseihin.

Myös Härkönen ja Paavilainen olivat Vanajasalissa paikalla ja oli siellä myös Popedan Costello Hautamäki.

Kivaa ystävänpäivää muuten blogini lukijoille. Kaikkien kanssa et voi täällä olla parasta kaveria, mutta kaikkien kanssa on hyvä tarvittaessa tulla toimeen. Ja mielestäni riitaa ei kannata lietsoa vaan kannattaa pyrkiä rakentamaan rauhaa.