Yön sivallukset

Aleksander Barkov juniorin loukkaantuminen oli ikävä juttu. Ja se oli ikävä juttu, että Barkov joutuu jättämään loput olympiakisoista väliin.

Nyt pitäisi kääntää tietenkin se ehkä eriävä näkökulma asiasta ja optimistisin arvio asiasta ja todeta, että en usko Barkovin loukkaantumisen vaikuttavan kovinkaan paljoa Suomen pärjäämiseen olympialaisissa.

Valitettavasti en voi näin todeta. Pelkään Barkovin loukkaantumisen vaikuttavan aika paljonkin Suomen pärjäämiseen. Aluksi meillä oli senttereitä jopa seitsemän kappaletta joukkueessa ja nyt tuo määrä on yht äkkiä melko paljon pienentynyt. Ensin meni Filppula, sitten Koivu ja nyt Barkov jr.

Pelkään, että Barkovin loukkaantuminen voi vaikuttaa melko paljonkin Suomen iskukykyyn olympialaisissa. Iskukyky hupeni kuitenkin aika paljon jo Filppulan ja Koivun loukkaantumisten myötä ja nyt meni vielä Barkovikin. Saadaanko me enää parsittua kasaan luotettavaa ykkösvitjaa?

Tehokkuus on aina ollut Suomen ongelma ja nyt näissä kisoissa tuota pisteiden teko-osastoa on syöty aika kovalla kädellä. Ettei olisi mennyt mitalitoiveet tässä? En haluaisi olla pessimisti, mutta mun mielestä näyttää kyl melko pahalta.

Granlund-Barkov-Selänne vitja kun vaikutti vielä melko hyvältä ykkösketjulta.

Toinen juttu on se, että olisin mielelläni nähnyt Barkovin pelaavan turnauksen loppuun. Ja seurannut, mitä 18-vuotias poju saisi kaikkiaan aikaan tässä turnauksessa. Barkov oli Suomen kiinnostavimpia pelaajia. Ikävä juttu, että meni loukkaantumaan.

Tässä, kun olen muuten 29 vuotta, kohta 30 vuotta elellyt maan pinnalla, niin minua on ainakin yksi asia alkanut vaivaamaan. Se on tällainen avoimuuden puute. Voi olla, että jossain on jotakin vikoja, ongelmia sun muuta mutta asioista ei puhuta ääneen. Tai niistä voidaan puhuakin, mutta ei siten, että puhumisella olisi jotakin merkitystä.

Ja mikä tulee työmaailmaan niin mielestäni työstä irrottautuminen on tärkeä juttu. Se taito kannattaa mielestäni osata. Ja mielestäni osaankin sen taidon ihan hyvin. Kun lyön työpaikan oven kiinni, niin työasiat jäävät työpaikalle. Niitä ei mietitä ja murehdita vapaa-ajalla.

Meillä ihmisillä on täällä useita eri rooleja, statuksia. Mäkin olen esimerkiksi harrastetoimittajaa, kekttiötyöntekijää, sit ihan vaan vapaa-ajan viettäjää ja loikoilijaa... Joku rooli voi olla toista roolia merkittävämpi ja mielyttävämpi. Mutta osaan myös irrottautua rooleistani ja relata. En ole missään roolissa kiinni tahdilla 24/7.

Mielestäni se on hyvä, että osaa irtottautua töistään ja askareistaan.