Upea, mahtava, hieno show

Vaikka jätitte kysymättä, vastaan silti. Tai machomaisella tyylillä: ”Puheenvuoroa ei anneta, puheenvuoro otetaan.”

Totta puhuakseni. Se oli hyvä, mahtava, hauska, upea. Nimittäin se Jukka Puotila- show. Puotila osaa hommansa naurattajana, älykkään nokkelia letkautuksia ja huumoria.

Show oli Tampereen komediateatterissa, teatterin isohkossa salissa. Sieltä sai jonottaa pois pääsyään jonkin aikaa pitkähkössä ihmisletkassa, mutta tällä kertaa jonottaminen ei haitannut.

Jonottaminen ei haitannut sen vuoksi, että sain seisoa jonossa sen salin herkuimman pyllyn omistaneen naisen perässä. Jonottaminen ei ottanut aivoon vaan päinvastoin.

Jonossa ”vahingossa” alvariiinsa katse kiinnittyi ”siihen peppuun”, kieli oli melkein ulkona ja päässä pyöri ajatus ”ei kiirettä, ei kiirettä...”

Onhan se nyt ihan eri asia seistä jonossa timmin pyllyn omistavan naisen perässä kuin sen salin läskeimmän ja hieltä haisevan punkeron takana. Jollain tavalla eroottisempaakin.

Komediateatterin aulassa satuin sitten vielä törmäämään tosi tyylikkääseen naiseen. Menin sitten vielä hänen luokseen, esittelin itseni, hiukan lirkuttelin ja vinkkailin silmiäni. Koitin tehdä tuttavuutta tuon kauniin naisen kanssa.

Jonkun ajan päästä, kun olin siinä tuttavuutta hieronut, niin minua alkoi ihmetyttämään. Tuo nainen ei nimittäin tuntunut reagoivan minuun mitenkään vaan se seisoa tapitti samassa asennossaan edessäni. Varovaisesti taputtelin häntä pyllyllekin, mutta eipä sekään aiheuttanut kummoista liikehdintää.

Pettymyksenkin tunne alkoi täyttään pääni, kunnes...

Sittenpäs äkkäsin, että perkele soikoon, tuo kaunis nainen onkin teatterin vahanukke. Se oli tätä tyypillistä tuuriani naisten kanssa.

No ei. Show´n kahvitauolla selailin iphoneni nettiäkin. Siellä oli joku sellainen otsikko tyyliin, jossa joku naisten olympiajääkiekkojoukkueen pelaaja hehkutti, että ”Ei varmasti jää kunnosta kiinni...”

Ja mä kun luulin, että naisten lätkäjoukkueessa pelaisi pelkkiä naisia...

Juu, nimihuumoria... Vähän kuin aikoinaan työpaikkani keittiössä valmistettiin kotikaljaa ja siihen ämpärin ja kannen päälle sitten kirjoitettiin lappu, jossa luki ”Saa käydä rauhassa...”

Aina kateellisena luin tuon lapun. Miksi aina rauha pääsee maistelemaan tuota kaljaa? Voisi siinä joskus lukea myös, että ”saa käydä villessä...”

Ville, Ville, kas´ ville, kahville...

Bordellin aulassa oli kerran puolestaan itsepalveluautomaatti. Minä menin tuolle koneelle lausumaan, että ”anna hiljaa...” Täsmennettäköön, että tarkoitin nopeutta...

Ei mutta miettikää, jos siinä naisten joukkueessa pelais oikeasti joku kunto? Kuinka yleistä olisi, että joku toinen joukkuetoveri hehkuttaisi vain sitä yhtä pelikaveriaan?

Mä en oikein tiedä ketä noi muut on, mut toi yks osaa tehä hyvin börsiä... Luulen, että tää homma ei jää ainakaan tuosta kunnosta kiinni...”

Miksi muuten jotkut ihmettelee sitä, että naiset pelaa lätkää? Mimmithän ne vasta keppiä osaa kädessään pidelläkin...

Oli siellä komediateatterissa narikkakin. Narikkamaksu ei ollut kuin 1,5 euroa eli ei mitään kovin tyyristä lystiä. Narikassa oli myös lappu, jossa luki, että ”Se on 1,5 euroa takin säilytyksestä. Jos päätät kuitenkin säilyttää näytöksen aikana kaikkia vaatteitasi narikassa niin emme veloita sinulta silloin mitään...”

No juu, en silti mennyt ilkosillani teatterisaliin.

Narikkavitsejä. Hämeenlinnan sairaalan naulakkojen vieressä on oikeasti lappu, jossa lukee, että ”Emme vastaa naulakkoihin jätetyistä takeista.”

Narikan vieressä on sitten se sairaalan vastaanotto. Se on kai ihan ymmärrettävää, että nuo sairaalan vastaanoton työntekijät vastaavat puheluihin vain sairaalan vastaanotossa.

Miettikää nyt, mikä rumba siitä tulisi, jos ne raukat joutuis vastaamaan vielä niistä naulakkoihin jätetyistä takeistakin...

”Soittakaa vastaanottoon, emme vastaa naulakkoihin jätetyistä takeista...”

No juu, huumorit sikseen. Parempi kai toivotella hyvät yöt ja mennä nukkumaan. Kuudelta pitää kuitenkin herätä jo töihin.

Mä luulen, että Tampereessa oli sittenkin parasta se, että sieltä pääsi pois.

Kyllä Tampere silti Forssan voittaa. Forssassa kun parasta on se, että sinne ei ole pakko edes mennä...

Tampere, Forssa... Turku jäi mainitsematta. Turussa pitäis olla parasta se, että sen myyminen Ruotsille pitäis olla mahdollista.

Pitäis olla, mutta ei ole.

Hyvät yöt.