Kohtuus kaikessa?

Kuinka paljon on liikaa? Kuka sen määrittää?

Alkoholin käyttöni meni aikoinaan yli. En osannut pysyä siinä kuuluisassa kohtuudessa vaan käytin alkoholia jopa niin paljon että lopulta olin riippuvainen alkoholista. Olin alkoholisti. Nyt olen tuosta sairaudesta päässyt yli antabuksenkin voimalla, olen ollut taas vuoden juomatta alkoholia.

Joskus olen vetänyt alkoholia oikein kaksin käsin. Se on ollut auttamatta liikaa.

Mutta onko kohtuus muistettava joka asiassa? On muistettava. On monia asioita joista voi tulla myös riippuvaiseksi. On monia asioita joihin voi syntyä pakkomielteinenkin suhde. Yksi tällainen asia on liikunta.

Liikunta on terveellistä, mutta käsitykseni mukaan ihminen voi liikaa myös liikkua! Jos liikaa liikkuu voi liikuntaan kohtaan syntyä riippuvaisuussuhde, pakkomielteinenkin suhde. Toki faktatietoa minulla ei ole nyt käytössäni, mutta näin olen ymmärtänyt.

No minun kohdallani ei voi pelätä minun harrastavan liikuntaa liikaa kuin yhdessä lajissa. Ja varmaan jo arvaattekin mikä tämä laji on. Etenkin jos olette lukeneet aiempia tekstejäni. Aivan oikein, biljardi on kiinnostava laji, biljardi on suorastaan mahtava laji mutta myös biljardia voi pelata liikaa. Vai voiko?

Viime viikolla pelasin yhteensä 17 tuntia biljardia! Se on aika paljon jo. Yhtenä päivänä pidin kokonaan vapaapäivän biljardin peluusta ja muina päivinä pelasin lajia sellaiset kolme tuntia per päivä. Ja samalla lailla ajattelin jatkossakin pelata bilistä, viikossa pidän lajista yksi-kaksi vapaapäivää ja muina päivinä koitan pussittaa palloja sellaiset kolme tuntia päivässä.

Mutta onko tämä iso tuntimäärä biljardia jo liikaa? Mistä minä sen tietäisin? Saako tuon asian tietää kuin pelaamalla? Puuduttavalta, kyllästyttävältä tuskin koskaan rupeaa biljardin peluu tuntumaan mutta jos on kovin epäterve fiilis pelatessa, niin voin epäillä pelaavani liikaa?

Tykkään biljardista. Tasoni kyllä heittelehtii vielä kovin paljon lajissa, mutta lähes tulkoon aloittelijahan minä vielä lajissa olen. Olen vasta noin vajaan vuoden harrastanut lajia. Epäilen vielä lyöntiasentonikin olevan tyystin väärä kyseisessä lajissa. Joskus olen jopa turnauskakkonen ja joskus en voita ketään.

Tason ailahtelusta huolimatta diggaan biljardista ja olisikin sääli mikäli pelaamisesta tulisi minulle jo sairaalloista. Sitä en halua. Mutta mikä määrä biljardia on liikaa?

Tavoitteenani on lähinnä vain omaksi ilokseni kehittää itseäni biljardistina. Vielä on suuren suuri ja liian aikainen haave että jonain päivänä osallistuisin oikein isompiinkin kisoihin.

Biljardi on täällä nyt kova sana. Tavoitteena on lähinnä vain omaksi iloksi kehittyä lajissa. Että tavoitteeni toteutuu sitä varten pänttään biljarditietoa jopa kirjoista.

Joku viisas on kyllä todennut niinkin että ei se määrä vaan se laatu. Voikin siis kyseenalaistaa pelaamiseni ja teeenaamiseni määrän. Onko minulla liian suuressa roolissa nyt vain määrä mutta en silti panosta tarpeeksi laatuun?

No olen koittanut etsiä itselleni biljardiharjotteita mutta en ole niitä kovin montaa vielä löytänyt. Tällä hetkellä bilistreenini ovatkin melko yksipuolisia. Teen pakan niin kuin aluksi 8-pallossa tehdään ja sitten koitan vaan tyhjentää biljardikentän palloista ja lasken montako lyöntiä minulla menee yhteensä siihen että saan koko kentän tyhjäksi. Paras tulokseni on 23 lyöntiä ja keskiarvoni on 36 lyöntiä.

Mutta mikä määrä on biljardia liikaa? Kyllähän sitä toisaalta paljon pitää pelata että kehittyy. Joku on todennut että kehittyäksesi sinun pitää harjoitella sellaiset kolme tuntia päivässä. Lajissa kuin lajissa.

Ja kun kerran viihdyn biljardin parissa niin antaa mennä vain? Sen kun pelaan niin paljon kuin mieleni tekee? Vai onko kaikkeen oikeasti vedettävä rajat'? Ja millaiset rajat biljardin peluuseen olisi hyvä vetää?

Voiko biljardia edes pelata liikaa?

Se olisi ainakin hyvä, että osa biljardi-innostuksestani ikään kuin siirtyisi muitakin liikuntalajeja kohtaan. Biljardi-innostukseni on tällä hetkellä niin kova, että siitä varmasti riittäisi jaettavaksi asti. Olisihan se varmaan hyvä, että harrastaisin liikuntaa tasapuolisemmin? Tai, voiko biljardia edes liikunnaksi kutsua? Ei välttämättä voi sillä tasolla ainakaan millä tasolla minä sitä pelaan. Ennemminkin se on hyvä ja hyödyllinen vapaa-ajan viettotapa tai jonkinlainen strategiapeli.

Mutta harrastaa voisin silti monipuolisemmin eri lajeja. Nyt myös minä avasin tänään vihdoin pyöräilykauden kun ajoin isäni fillarin taas lainaan minulle, poljin tänään Parolasta Hämeenlinnaan. Polkupyöräily onkin sellainen laji mistä voisin taas näillä keleillä innostua myös.

Ja toinen haaveeni on, että pystyisin taas jonain päivänä harrastaa hölkkäämistä. Se oli yhteen aikaan laji mistä olin kovin innostunut. Siinä kun pystyi vetämään itsensä ns. äärirajoille. Hyvällä tavalla. Siinä pystyi hyvin koettelemaan itseään.

Näin kun kevät on vihdoin tullut, voisin ryhtyä harrastamaan eri lajeja monipuolisemmin? Vai kuinka sitä innostuisi vihdoin myös muistakin lajeista kuin vain biljardista?

Innostus näkyy ja kuuluu!

Olen ollut elämässäni toisaalta onnekaskin. Toiset ihmiset eivät kai löydä koskaan itseään kiinnostavia tai ainakaan innostavia asioita. Minä olen löytänyt sellaisia, ehkä jopa intohimon kohteita jo kaksin kappalein. Aikoinaan löysin kirjoittamisen, siitä tuli minulle rakas harrastus ja nyt olen viimeisen vuoden aikana löytänyt toisen tärkeän harrastuksen. Nimittäin biljardin.

Se on mielestäni hienoa että löytää elämäänsä harrastuksia jotka sytyttää, jotka innostaa ja joita kohtaan tuntee jopa intohimoa. Tällaiset harrastukset antaa paljon kun on asioita joita suorastaan rakastaa tehdä. Ja siten se intohimo näkyykin, ainakin minun mielestäni ja minun kokemukseni mukaan. Silloin on intohimoa kun on palava polte tehdä jotain asiaa ja eikä sen asian tekemiseen ikinä kyllästy. En ole koskaan jaksanut olla kirjoittamatta tai kirjoittaminen ei ole koskaan minulle tuntunut puuduttavalta. Ei, vaan sitä on aina ollut kiva tehdä. Suorastaan olen rakastanut kirjoittamista ja nyt samat sanat voidaan sanoa biljardista. Biljardin peluu on aina hauskaa ja siihen ei tunnu kyllästyvän.

Intohimon kanssa saa olla vain tarkkana. Kun jotain asiaa suorastaan rakastaa tehdä niin sitä voi tehdä jo niinkin paljon, että asiasta tulee riippuvaisuus tai pakkomielle. Rajat pitää vetää joka asiaan



Miten sitten olen löytänyt nämä intohimoiset harrastukset elämääni? Osin sattumalta ja osin kokeilemalla ja sitten tekemällä. Kirjoitin paljon jo kouluaikoinani, esimerkiksi ammattikorkeakoulussa. Siellä oli paljon jo kirjallisia tehtäviä ja joutui kirjoittamaan ja sain myös kehuja kirjoitustaidostani ja sitten kun kehuja alkoi kerääntymään paljon menin kokeilemaan taitojani Jatkoajan toimitukseen ja siellä intohimoni kirjoittamista kohtaan roihahti ilmiliekkeihin.

Biljardin olen puolestaan löytänyt siten että menin osin hupimielelläkin testaamaan asuntoni vieressä olevaa Länsituulen biljardipöytää ja keppejä ja palloja. Ja ensipelit tuntui jo niin hauskalta ja kiinnostavalta että laji on vienyt mennessään. Olen saanut iskun sydämeeni. Ja ei voida enää puhua vain alkuinnostuksesta mielestäni kun olen pelannut kohta jo kuitenkin vuoden biljardia ja tuntuu vain että into pelaamista kohtaan kasvaa entisestään.

Mutta kyllähän se minusta näkyy ja kuuluukin että olen innostunut jostakin asiasta. Esimerkiksi Facebookissa aikoinaan puhuin kirjoittamisesta paljon ja nyt olen puhunut paljon biljardin pelaamisesta. Kenties olen puhunut asioista jo kyllästymiseen asti. Mutta jos niin on käynyt niin ainahan minut voi piilottaa kaverilistalta.

Ehkä se syy siihenkin että innostukseni kohteet näkyvät ja kuuluvat paljon täällä nettimaailmassa on sekin, että toinen intohimoni kohde on nimenomaan kirjoittaminen. Ja innostuksen kohteistahan sitä on mukava kirjoittaa.

Mielestäni se ei maailmaa kaada kuitenkaan jos puhuu paljon innostuksen kohteistaan. Tietenkin se voi kateutta herättää ihmisissä. No, kirjoittaminen oli ehkä sellainen asia jossa kovin moni ei voi tehdä samoin. Kirjoitustaito ei välttämättä ole kaikilla niin hyvä mutta biljardia voi pelata muutkin.

No oli miten oli, niin mielestäni on hyvä että elämässä on intohimoisia harrastuksia. Vaikka ne sitten kuuluisikin paljon joka päiväisessä elämässä. Nämä asiat kuitenkin parantaa huomattavasti elämisen laatua ja tuo iloa elämään.

Ei tässä jäitä hattuun tarvitse laittaa. Kunhan muistaa vetää rajat johonkin näiden rakkaidenkin asioiden tekemisessä. Kirjoittamisen saralla jatkan ainakin tätä bloggaamista ja biljardin kohdalla pelaan sen verran mikä tuntuu kivalta ja hauskalta. En väkisin. Enkä koita väkisin kehittyä liian kovin tavoittein vaan esimerkiksi treenaan biljardia ja pidän samalla hauskaa. En ota niin vakavasti biljardia vaan lähinnä koitan oman kiinnostukseni ja omaksi ilokseni testata kuinka hyvä pelaaja minusta voi lajissa tulla.

En ole vain koskaan tuntenut intohimoa mitään liikuntalajia kohtaan. Ehkä aikoinaan hölkkäämistä kohtaan tunsin melko isoa kiinnostusta mutta nyt olen löytänyt biljardin ja tykkään pelistä kyllä ihan täpöllä ja aidosti. On tietenkin ikuisuuskysymys sekin onko biljardi liikuntalaji vai ei, mutta kuitenkin. Koen intohimoa melko paljonkin kyseistä harrastusta kohtaan. Paljon minulla on vain biljardissa vielä kehittymisen varaa. Esimerkiksi hyvän ja huonon päivän ero on vielä liian iso.

Ja enkä muuten ole ainoa joka on kiinnostunut Länsituulessa biljardista vaan täällä on oikein biljardibuumia. Siitä enemmän tässä tekemässäni jutussa joka löytyy Länsituulen kotisivuilta. Juttuhan kannattaa lukea, jos et ole vielä niin tehnyt. Juttuun linkki tässä: "Biljardi elää vahvaa nousukautta Länsituulessa: "Biljardipeli on jokapäiväinen nautinto""

Biljardipeli on joka päiväinen nautinto

Kukapa olisi voinut uskoa että hullaannun vielä jonain päivänä näinkin paljon biljardista? Ennenhän minä suorastaan inhosin kyseistä lajia. En ymmärtänyt lajin päälle mitään, en ymmärtänyt sääntöjä ja en osannut pelata kyseistä peliä. Täällä Länsituulessa eli tällaisessa kaiketi kuntoutuskeskuksessa olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana hullaantunut lajista ihan täysillä. Olen saannut osuman sydämeeni ja tuon osuman on aiheuttanut laji nimeltä biljardi. Olen oppinut täällä Länsituulessa pelaamaan lajia vähitellen ja se on vienyt mukanaan. Nykyään taidan olla hieman jopa rakastunut biljardiin. :)

Miksi juuri täällä Länsituulessa olen innostunut biljardista? No täällä on oma biljardipöytänsä ja täällä saa pelata biljardia ilmaiseksi niin paljon kuin huvittaa. Tai sellainen rajoite on että pelata ei saa hiljaisuuden aikana eli kello 22-07 välillä. Minä aloitan usein pelaamisen ja treenaamisen siinä ysin aikoihin aamulla. En viitsi sitä aiemmin pelata kun pallot pitävät niin kovaa ääntä, ei mahdollisesti nukkuvat ihmiset häiriinny.

Biljardia oli lopulta suht helppo lähteä aluksi pelaamaan. Pelin säännöt on kuitenkin suht yksinkertaiset, lajin eri hienoudet aukeavat sitten vähitellen. Peli on ainakin minut saannut täysin hullaantumaan itsestään. En ole vielä kertaakaan kokenut monesta muusta pelistä tyypillistä kyllästymisen tunnetta tätä lajia pelatessani vaikka olenkin viimeisen vuoden aikana pelannut peliä paljon. Jokainen biljardipeli on aina jollain tavalla erilainen, sekin tekee sen ettei lajiin kyllästy niin helpolla.

Nytkin minulla olisi kova halu päästä edes treenaamaan yksin lajia mutta olen kipeänä ja makoilen vain sängyssä. Joudun siis pakostakin pitämään lajin parista pelitauon ja se tietenkin kyrsii. No tällä ajalla koitan perehtyä netistä löytyviin ja lajista kertoviin opetusteksteihin ja videoihin. Jollain tavallahan se on koitettava hyödyntää tämäkin pelitauko.

Olen varmaan hyvä esimerkki siitä, että lajia kannattaa alkaa pelaamaan! Niidenkin jotka eivät sitä ole ennen pelanneet. Minäkin aloitin täällä Länsituulessa lajin parissa ihan nollista ja nyt vuoden pelaamisen jälkeen olen tosi kiinnostunut ja hullaantunut lajista.

Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt vihdoin itselleni sellaisen lajin josta minäkin olen aidosti kiinnostunut. Ja minkä parissa voin vähän kilpailla, mittailla omaa suorittamistasoani ja minkä parissa voin koittaa kehittyä.

Täällä Länsituulessa järjestettiin viime viikonloppuna oikein biljarditurnauskin. Turnaukseen osallistui 10 pelaajaa ja yhteensä pelejä turnauksessa pelattiin 28. Minä katselin niistä jokaisen kun piti kisaisäntänä pitää turnauksen peleistä myös kirjanpitoa. Minä itse pelasin turnauksessa yhteensä seitsemän peliä. Voitin peleistäni kuusi eli hävisin vain finaaliottelun ja tulin turnauksessa toiseksi. Pidän sijoitustani ihan hyvänä suorituksena, taso turnauksessa nyt oli kuitenkin melko hyvä.

Ja mikä parasta, osasin myös kunniakkaasti hävitä. Ei tarvennut hävetä jälkeenpäin. Muistan niitäkin kertoja elämästäni kun en ole oikein osannut hävitä tai en ole osannut ottaa vastaan heikkoa palautetta. Tällä kertaa ei kuitenkaan mailat lennelleet, itkua tullut tai en raivonnut ja vaatinut uusintaottelua vaan hävisin kunniakkaasti. Onnittelin finaalin voittanutta pelaajaa ryhdikkäästi finaalin jälkeen, niin kuin asiaan kuuluukin.

No mikä tekee biljardista sitten niin kiinnostavan lajin? Ensinnäkin jo se tekee tällä hetkellä lajista kiinnostavan että lajissa voi kehittyä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Vielä löytyy paljon opeteltavia asioita ja se on kiinnostavaa. Varmaan tuon turnauksen kakkossija vaan entistä enemmän lisäsi intoani kehittymistä kohtaan kun näki ettei olekaan ihan huono vaan voi olla tässäkin lajissa kehityskelpoinen yksilö.

Biljardi on myös varsin hyödyllinen peli. Se opettaa pelaajalleen monia asioita, esimerkiksi geometrista ajattelua, keskittymiskykyä. Erilaisten tilanteiden hahmottamiskykyä ja tarkkuutta.

Biljardi on myös hauska ja sosiaalinen laji. Biljardipöydän ääressä on helppo pitää juttua yllä ja minä tykkään myös kommentoida lyhyesti pelin kulkua. Se on myös hauskaa. Täällä Länsituulessa saa helposti myös onneksi peliseuraa. Varsin usein käy niinkin että kun menet treenaamaan yksin ensin ja pallot alkavat pitämään ääntä niin paikalle tulee toisiakin pelaajia.

No oli miten oli. Olen aika mielissäni että olen "löytänyt" biljardin elämääni. Sitä tuleekin pelattua paljon tänä päivänä, ainakin pari-kolme tuntia päivässä ja ei siihen oikein koskaan tosiaan kyllästy.

Lähipäivinä Länsituulen kotisivuille ilmestyy myös juttu biljardista. Täällä Länsituulessa eletään tällä hetkellä muutenkin sellaista biljardibuumia enkä tosiaan enää ihmettele miksi. Jutussa muutama muukin innokas biljardia pelaava asukas ja asiakas ottaa kantaa siihen mikä esimerkiksi biljardissa viehättää. Jutun on kirjoittanut minä. Haastattelin ihmisiä tuon biljarditurnauksen yhteydessä ja yhtä Länsituulen työntekijää jututin vielä turnauksen jälkeisenä maanantainakin.

Onhan se niin kuin yksi asukas jutussa kauniisti ja osuvasti mainitsee, biljardipeli on joka päiväinen nautinto. Ja mielelläni näen uusiakin pelaajia lajin parissa. Jos minäkin opin pelaamaan peliä ja suorastaan rakastuin siihen, niin mikset sinäkin?