Puhe 100-vuotiaalle Suomelle

Hyvä juhlaväki,

Olemme kokoontuneet juhlistamaan 100-vuotiasta Suomea. Rakasta ja tärkeää isänmaatamme. Itsenäistä isänmaatamme. Saamme tänä päivänä olla kiitollisia aikaisemmille sukupolville niin sodan ajan uhrauksista kuin myös siitä raskaasta työstä, jolla itsenäistä Suomea on sodan jälkeen rakennettu.

Tänä päivänä meillä onkin kaiken uhrautuvaisen työn jälkeen Suomi, joka on hieno maa asua. Myös monien mittareiden mukaan Suomi on yksi maailman parhaista maista elää ja asua, ehkä jopa paras kaikista.   

Suomi on pieni valtio, mutta niin vain pieni ja sisukas maamme ponnistaa muiden pohjoismaiden kanssa aivan maailman kärkeen monissa asioissa. Monissa positiivissa asioissa. Kansainvälisten vertailujenkin mukaan Suomi on hyvä maa asua.

Tällaisesta maasta voimme olla ylpeitä. Saamme olla ylpeitä ja kiitollisiakin siitä, että kotimaamme ompi Suomi. Saamme olla kiitollisia niille jotka aikoinaan uhrasivat elämänsä Suomen itsenäisyyden puolesta. Sekä saamme olla kiitollisia tosiaan myös niille, jotka ovat kovalla työllä ahertaneet Suomesta sen, mitä se nyt on.

Se, että Suomi on tänä päivänä itsenäinen ei ole ollut itsestäänselvyys. Itsenäisyyden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on tehty kovasti töitä ja sen eteen on taisteltu. Siitä saamme olla kiitollisia. Ja yhä tänä päivänä me suomalaiset olemme valmiita puolustamaan itsenäisyyttämme. 

Meillä suomalaisilla on hyvä maa asua. Suomi on muun muassa kaunis, tasa-arvoinen, sivistynyt, melko turvallinen ja vakaa valtio. Ja kun katsoo kansainvälisiä tilastoja melkein liikuttuu. Niin hyvin Suomi on sijoittunut monissa tärkeissä ja tuoreissa tilastoissa.

Tilastojen mukaan Suomi on muun muassa maailman vakain ja turvallisin valtio. Kun vertaillaan eri maiden turvallisuutta niin Suomi sijoittuu ykköseksi. Vertailussa otetaan huomioon esimerkiksi maan rikos- ja väkivaltarikosten määrä, terrorismi ja miten esimerkiksi poliisiin voi luottaa rikosten hoitamisessa. Suomessa on muun muassa järjestäytynyttä rikollisuutta maailmassa vähiten.

Raskaistakin poikkeuksista huolimatta saammekin elää melko turvallisessa valtiossa. Suomessa on tilastojen mukaan myös maailman paras hallinto ja suomalaiset äänestävät tanskalaisten ohella vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa. Suomi on myös tasa-arvoinen maa.

Tilastojen mukaan kotimaamme on maailman toiseksi tasa-arvoisin valtio. Tilastoissa maat asetetaan järjestykseen sen mukaan, kuinka tasa-arvoisesti naiset osallistuvat talouselämään ja politiikkaan ja millaiset erot koulutuksessa ja terveydessä on sukupuolten välillä. Suomessa myös naisilla on mahdollisuus esimerkiksi vaikuttaa tärkeissä asioissa ja opiskella, se on hieno juttu.

Vapaus on myös tärkeä asia ja tilastojen mukaan Suomi onkin maailman vapain maa, Norjan ja Ruotsin ohella. Suomalaisilla on myös maailman eniten henkilökohtaista vapautta ja valinnan vapautta.
 
On myös monia muita tilastoja, jotka osoittavat Suomen olevan hyvä maa asua. Löytyy monia syitä siihen miksi saamme tänä päivänä olla ylpeitä isänmaastamme. Yksi tällainen asia on koulutus. Suomessa on erinomaiset koulutusmahdollisuudet.

Esimerkiksi Suomen peruskoulutus on maaiman parasta. Ja Suomi onkin muun muassa maailman lukutaitoisin maa. Suomalaisen korkeakoulutuksen laatu on myös maailman kolmanneksi parasta. 
Ei olekaan ihme, että näin hyvin pärjäävässä maassamme myös ihmisten hyvinvointi on hyvällä tasolla. Suomi on esimerkiksi inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras maa. Suomi on myös maailman viidenneksi onnellisin maa ja suomalaiset ovat eurooppalaisista toiseksi tyytyväisimpiä elämäänsä.

Suomi tarjoaakin meille hyvän, turvallisen ja kauniin maan asua. Siitä olkoomme sekä kiitollisia että ylpeitä. On kunnia-asia saada olla suomalainen. Sylvian joululaulun sanoin, "Sen vertaista toista en mistaan ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!"


Puhetta saa vapaasti kommentoida, onhan tässä vielä aikaa ruksailla tätä paremmaksikin. Tarkoitus on että puhe esitetään Länsituulen Suomi100-juhlissa ensi viikon tiistaina.

Onko jouluun varaa tänä vuonna?

Isot juhlat ne vaan lähestyvät. Ja niin lähestyy joulukuukin. Marraskuuta on jäljellä enää reilut kaksi päivää ja sitten alkaa joulukuu. Voimme alkaa availemaan joulukalenterin luukkuja.

Marraskuu on mennyt nopeasti ja hyvä niin. On ollut aika pimeää, toivottavasti joulukuu toisi hiukan lunta tullessaan niin hieman tulisi valoisampaa.

Itsenäisyyspäivän juhlat ovat kohta täällä ja sitten ei mene kauaa kun on jo joulu. Täällä Länsituulessa on tosiaan 5. joulukuuta ne Suomi100-juhlat ja minä hieman liiankin innokkaana ja ideoinnista pitävänä henkilönä menin kehittelemään niihin ohjelmaa. Ehkä jo liikaakin.

Yhtenä ohjelmanumerona juhlissa voi olla juhlapuhe ja vähän lupailin kirjoittavani senkin, kun tykkään kirjoittamisesta ja olen siinä melko hyväkin. Vaikka itse sanonkin ja on sanonut jo aika moni muukin. Suomi ansaitsisi kyllä juhlapuheen, mutta voi olla että minusta ei ihan ehkä ole kuitenkaan siihen hommaan ja voi olla että minulla on kädet kiinni aika paljon jo muissa hommissa. Mistä sellaisessa juhlapuheessa pitäisi edes puhua? Saattaa olla, että puheen kirjoittaminen satavuotiaasta Suomesta olisi jo liiankin iso haaste allekirjoittaneellekin.

No, 100-vuotisjuhlat ovat kohta täällä. Jo ensi viikolla. Ja sen jälkeen on enää vajaa kolme viikkoa jouluun. Just ja just saatan saada kasaan tarvittavat rahat joulun viettoon. Paljonkohan joulubudjettini olisi edes tänä vuonna? Joululahjoihin menee reippaasti vähemmän rahaa kuin viime vuonna mutta sitten joululahjojen lisäksi rahaa tulee kulumaan myös leipomisiin ja jouluruoan laittoon. Veikkaan, että joulubudjettini on noin 400-500 euroa. Keskiverto suomalaisella joulubudjetti on noin 500 euroa.

Paljonkohan rahaa tulee kulumaan joululeipomisiin ja jouluruoan laittoon, kun valmistaa ainakin kaikki peruspiparit. Hannatädit,ruskeat piparit, ässät, herrasväen leivät ja tekee neljä-viisi kakkua ja sitten porkkana- ja lanttulaatikoidenkin valmistus on kuulunut minun tehtävälistalleni. Isä tekee sitten perunalaatikon.

Sanon ainakin sen, että olisihan se minulle valtava pettymys jos minulla ei olisi varaa jouluun. Joulu on kuitenkin aina ollut minulle iso ja tärkeä juhla. Mutta niin kuin jo sanoin, niin kyllä minun pitäisi saada sen verran rahaa kasaan että joulu pelastuu. Ja pitää vaikka elää joulukuu ennen joulua säästöliekillä niin säästyy yhä vain enemmän rahaa joulun viettoon.

Joululahjoja tosiaan ostan tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna. Tykkään kyllä joululahjojen ostamisestakin ja siitä ideoinnista kun saa ideoida mitä sitä ostaakaan kenellekin lahjaksi, mutta tänä vuonna ei ole varaa pistää rahaa niin paljoa lahjoihin kuin viime vuonna.

Mutta jos on varaa, niin joulun valmistaminen on kyllä mukavaa puuhaa. En tiedä kumpi on lopulta kivempaa, joulun alusaika vai itse joulu. Mutta kun tykkää kummastakin ajasta niin jouluhan on vain entistä pitempi ja voi entistä pitempään vain nauttia joulusta.

Minä en muuten malttanut sitäkään odottaa pitempään vaan koristelin jo viime viikon tiistaina asuntoni joulukuntoon. Saahan joulukoristeistakin siten nauttia kauemmin. Ja tuohan joulukoristeet tunnelmallisuutta kotiin.

Piti ensin kirjoittaa tähän viestiini jo joululahjaideoita minulle, mutta tästä tuli muutenkin jo sen verran pitkä viesti että jätän joulupukille kirjoittamisen myöhemmäksi. Sen sanon, että minulle on varmaan tänä vuonna helpohko ostella joululahjoja. Minulla itselläni kun ei oikein ole varaa mitään ylimääräistä tällä hetkellä ostella ja tarvetta olisi esimerkiksi vaatteille ja halua olisi ostaa muitakin tavaroita kuin vaatteita. Esimerkiksi se Dynastian kuudes tuotantokausi dvd:nä olisi hyvä joululahja minulle,

Lopuksi sitten kuvia minun asunnostani joulukoristeissa.

Työn alla on visailu Suomi100-teemalla

Joulukuu ja talvi ovat pian täällä. Ja talven suuret juhlapyhät ovat kohta luonamme, itsenäisyyspäivään on aikaa reilut kaksi viikkoa ja jouluaattoonkaan ei ole enää kuin 35 yötä. Itsenäisyyspäivä on tänä vuonna muutaman asteen verran merkityksellisempi juhla kun täyttäähän Suomi tasan 100 vuotta!

Minä olen itsenäisyyspäivän ihan vain kotona. Täällä Länsituulessa on Suomi100-juhlat 5.12 ja minä aion osallistua niihin. Ja minut on myös pyydetty ideoimaan kilpailuja tuonne Suomi100-juhliin Suomi100-teemalla. Jälleen kerran on minulle langetettu mielenkiintoinen ja melko haasteellinenkin nakki. Pitäisi keksiä erilaisia visoja Suomi100-juhliin. 

Tänään lainasin kirjastosta Kuka kajautti Kiteellä-nimisen tietovisakirjan. Kirja käsittelee Suomen historiaa ja luulen, että siitä on minulle hyötyä suunnitellessani noita visailuita. Länsituulessa on myös 6.12 varmaan jotkut kahvitukset ja sen lomaan aion tehdä myös tietokilpailun joka käsittelee Suomea ja Suomen historiaa ja siinä on 20 kysymystä. Normaalisti järjestämissäni tietokilpailuissa on ollut 15 kysymystä, mutta nyt itsenäisyyspäiväksi teen hieman isomman kisan. 

Jotain kilpailuita olen jo kehitellytkin tuonne Suomi100-juhlaan. Ensiksi olisi kuvavisa, jossa olisi kuvia Suomen kaupungeista ja jostain rakennuksista ja niitä pitäisi tunnistaa. Toisena visailuna olisi sellainen kategoriapeli. Kysymyksenä olisi vaikka että ketkä kuuluivatkaan Aleksis Kiven Seitsemään veljeksiin ja alla olisi lueteltuna eri miesten nimiä. Niitä pitäisi ympyröidä sen mukaan onko nimi yksi Aleksis Kiven seitsemästä veljeksestä vai ei. Oikeasta ympyröinnistä tulee yksi piste mutta väärä ympyröinti miinustaa pistesaldoa yhdellä pisteellä.

Kolmantena visana voisi olla vaikka sellainen kisa, missä pitää luetella eri asioita vaikka minuutin sisällä. Esimerkiksi Timo Koivusalon ohjaamia elokuvia pitäisi luetella minuutissa niin monta kuin ehtii tai Teemu Selänteen urallaan edustamia seurajoukkueita. 

Neljäntenä visana voisi puolestaan olla sellainen Alias-visailu. Joukkueiden pitäisi selittää kahdessa minuutissa eri suomalaisia suurhenkilöitä. Ja pisteitä saa sitä mukaan kun keksii kenestä henkilöstä on kyse. Wikipedissa on lueteltuna hyvä määrä suomalaisia merkkihenkilöitä sen nimisen otsakkeen alla kuin Suuret suomalaiset. 

Viidenneksi kisailuksi olisi tyrkyllä sitten mikäli on vain mahdollista toteuttaa niin sellainen selostuskisa. Nauhalta tulee selostuksia eri urheilukisoista ja pitäisi tunnistaa mikä kisa on kyseessä. Tämä kuullostaa idealtaan mielenkiintoiselta visalta ja olisi varmaan hienoa päästä samalla tunnelmoimaan vanhoilla selostuksilla, mutta visa saattaa olla vaikea toteuttaa ja siksi se saattaa jäädä pois visojen joukosta. 

Siinähän niitä visailuita on taas kehitettynä. Jokin viisi kappaletta eri visoja olisi varmaan sopiva määrä kisoja  Tuli taas selitettyä ummet ja lammet eri visoista, mutta se saattaa johtua siitä että innolla taas järjestelen näitä visoja ja suhtaudun niihin aika isolla mielenkiinnolla.

Mielestäni on hauskaa ja mukavaa suunnitella erilaisia visoja ja lukea tietopelikirjoja ja kirjoittaa kysymyksiä ylös. Siinähän sitä on samalla melko tyhjiin päiviini virikkeellistä tekemistä.

Joulukin lähestyy ja pikkujoulut täällä Länsituulessa on 11.12. Niihinkin kaiketi pääsen järjestämään tietokilpailun. Luulin ensin että minulla olisi vähissä jouluaiheiset visailukysymykset, mutta kysymysten määrä onkin muodostumassa melko suureksi kun on ehtinyt muun muassa tutustumaan eri jouluaiheisiin virikekirjoihin.

Toivottavasti nämä visailujen suunnittelu ja laatiminen samalla viisastuttaisi myös minua. Vai lieneeköhän mahdottomuus? 

Positiivisuutta!

Kirjoitustahtini blogiini on hieman hiipunut. Ehkä yksi syy on laiskuus ja toinen syy on se, etten omista omaa tietokonetta ja nettiyhteyttä ja siksi nettiaikani on rajoitettu. Pääsen kyllä käyttämään tietokonetta ja nettiä jokaisena päivänä kun käytän tämän Länsituulen tietokonetta, mutta en varmaan niin paljoa kuin mitä käyttäisin tietokonetta silloin jos minulla olisi oma kompuutteri.

Kolmas syy blogini kirjoitustahdin hiipumiseen voi olla se, etten keksi niin useasti kirjoitettavaa. Tänään kuitenkin keksin kirjoitettavaa ja kirjoitankin positiivisuudesta.

Näen itseni melko positiivisena henkilönä. Hymyilen paljon, huumoria minulta löytyy ja koitan ajatella asiosita ensisijaisesti positiivisesti. Elämä on näyttänyt minulle monesti jo nyrjimmän puolensa ja sen takia olen oppinut arvostamaan elämää. Elämässä hyvin usein suurentelemme asioita, pienet vastoinkäymiset näyttäytyvät hyvin äkkiä kovin isoina.

Vaikka elämässä loppupeleissä harva vastoinkäyminen on niin iso että siitä kannattaisi niin paljoa murehtia. Pitäisikin enemmän ajatella niin että este on este, mutta vain hidaste! 

Mitä positiivista elämästäni tällä hetkellä sitten löytyy? Koitan listata niitä seuraavaksi.

1. Visailuryhmä. Vedän täällä Länsituulessa visailuryhmää ja se ainakin on positiivista. Vedän ryhmää oma-aloitteisesti, omasta kiinnostuksesta ja halusta koska se on mukavaa. Nyt varsinkin visailuryhmän vetäminen on mukavaa koska se on uudistunut. Nyt mukana on erilaisia visoja monissa eri muodoissaan, mitä nyt ikinä keksiikään tai kopioi muualta.

On mielenkiintoista ja hauskaa kehitellä erilaisia visailuja ja sitten kun vielä pääsee toteuttamaan niitä. Viime perjantantaina Villen visailuryhmä toteutettiin ensi kertaa uudistuneena ja siitä jäi hyvä fiilis. Ryhmä oli ihan onnistunut ja hauska, kaikilla kilpailijoillakin tuntui olevan hauskaa. Kilpailuita oli viisi, oli sellainen Jaska Saariluoman vetämästä tv-ohjelmasta GameNightista tuttu Kategoriapeli, tavut sekaisin-peli, minne matka?-peli, vuosiluku-peli ja kyllä vai ei-tietovisa.

Kategoriapelissä on ensin lueteltuna joku ryhmä ja sitten pitää sanoa hep jos sen ryhmän alla sanottu sana kuuluu kyseiseen ryhmään. Esimerkkinä jos vaikka ryhmä olisi seitsemän kääpiötä niin sanan Lystikäs kohdalla pitäisi huutaa hep! koska se kuuluu kyseiseen kategoriaan.

Tavut sekaisin-pelissä sitten taas puolestaan on eri sanoista leikattuja tavuja sekaisin ja niitä pitää järjestellä niin, että tavuista muodostuu sanoja Jokaisesta muodostetusta sanasta saa viisi pistettä ja sitten saa vielä kymmenen bonuspistettä jos saa kaikki tavut menemään.

Minne matka?-pelissä puolestaan on listattuna erilaisia paikkoja minne voi taksilla matkustaa ja niitä koitetaan Alias-tyylisesti selostaa kilpakumppanille, joka on taksikuski. Vuosiluku-pelissä on taas listattuna kysymyksiä eri vuosilta ja kysymyksen saa kilpaileva ryhmä itse valita vuosiluvun mukaan. Kyllä vai ei-tietovisassa sitten taas kysellään kysymyksiä ja nostellaan punaisia ja vihreitä lappuja sen mukaan onko vastaus kyllä vai ei.

Seuraavaksi visailuryhmä- kerraksi olen puolestaan suunnitellut sellaisen musavisan, jossa luetaan ensin tekstin pätkä jostain laulusta ja laulu pitää tunnistaa. Jos tunnistaa ilman vaihtoehtoja saa kolme pistettä ja jos tarvitsee tunnistamiseen vaihtoehtoja saa yhden pisteen.

Seuraavalla kerralla voisi olla jossain muodossa myös sellainen Halutatko miljonäärin esikarsinnasta tuttu Nopein sormi voittaa-peli, jossa pitää järjestellä asioita johonkin tiettyyn ja oikeaan järjestykseen. Tätä en ole vielä toistaiseksi kuitenkaan keksinyt, missä muodossa tämä kisa toteutuisi parhaiten.

Sitten voisi olla sellainen vanhasta Avista-korttipelistä tuttu kisa, Jossa ensin sanotaan aihepiiri ja sitten jokin kirjain. Pitää keksiä jokin tietyllä kirjaimella alkava sana siitä aihepiiristä mikä on luettu. Esimerkiksi vaikka "Elokuva", joka alkaa kirjaimella "N". Nopein vastaaja saa pisteen.

Ja sitten olisi niin että ensimmäiset kisat käytäisiin ryhmittäin ja voittavan ryhmän kesken käytäisiin vielä finaali. Finaalikisana olisi julkkisalias. Minä selittäisin julkkiksia ja joka ensimmäisenä keksii kenestä julkkiksesta on kysymys saa taas pisteen. Eniten pisteitä tässä kisassa kerännyt kilpailija voittaa koko kisan.

2. Mitäs muuta positiivista elämästäni tällä hetkellä löytyy? Se on ainakin positiivista tietenkin, että pääsen pelaamaan biljardia melkein joka päivä ja aina löytyy myös peliseuraa. Ei tarvitse yksinään pelata. Yhden Länsituulen hoitajan joka myös sattuu olemaan Ville pelataan usein, joka päivä. Pelataan sen kanssa kolme peliä per päivä ja joka ottaa enemmän voittoja per päivä on sen päivän mestari.

3. Sekin on positiivista, että minulla on rinnallani tärkeitä läheisiä. On isä ja sitten on muun muassa Veikko ja Vilma. Etenkin siitä lapsen riemusta saa riemua kyllä itsekin. Siitä tulee aina hyvälle tuulelle.

4. Positiivista on myös se, että joulu lähestyy ja on kohta taas luonamme. Joulu on minulle iso juhla, olen ehdottomasti jouluihmisiä ja on tärkeää myös se, että vaikka ulosotto viekin veronpalautukseni niin silti minulla pitäisi olla varaa juhlia joulua myös tänä vuonna. Minulla kun tulee olemaan ulosotosta vapaat kuukaudet joulu- ja tammikuussa ja tämä luultavammin tulee pelastamaan jouluni.

Joulun lähestymisestä kertoo jo sekin, että jouluradio on avannut koelähetyksensä. Olen tänään ja eilen kuunnellut jouluradiota aktiivisesti, sieltä tulee rakkaita joulubiisejä.

Siinähän sitä positiivista tälle päivälle. Sekin on kyllä positiivista että osaan itse laittaa hyvin ruokaa ja nyt menenkin syömään itselaittamaani spagettia ja bolognesea, joka on yksi lempiruoistani.

Blogihiljaisuus päättyi- "Ei ole sattunut mitään poikkeuksellista"

Laskujeni mukaan siitä on jo noin puolitoista kuukautta aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt blogiani. Kääk! Olenko muka ollut jo niinkin pitkään kirjoittamatta mitään tänne, vaikka tykkään kirjoittamisesta?

Miksi olen ollut niin pitkään kirjoittamatta ja mitä minulle nykyään kuuluu? Siinä varmaan suurimmat kysymykset jotka blogini lukijoille heräsivät mieleen.

Puolitoista kuukautta on melko pitkä aika, mutta sinä aikana minulle ei ole sattunut mitään ihmeellistä. Olen ihan kunnossa vaikka ehkä blogihiljaisuudestanikin voisi muuta päätellä. Blogihiljaisuuteni saattaa johtua laiskuudesta tai sitten siitä etten ole saanut vain aikaan tekstiä tänne blogiini. 

Mutta minulle ei ole sattunut mitään poikkeuksellista. Asun yhä täällä Länsituulessa, melkein kaksiossa. Käyn naapurissa Majakassa töissä kahtena päivänä viikossa. Sen lisäksi teen keittiövuoroja Länsituulen keittiöllä, tosin niitä vuoroja minulla vähennettiin puolella syyskuussa. Ja odotan melko innokkaasti jo joulua!

Harrastan lisäksi edelleen kuntoilua, pleikkarilla pelaamista ja jääkiekon seuraamista. Ja lisäksi osallistun aktiivisesti täällä Länsituulessa järjestettäviin ryhmiin. Siinähän sitä on jo ohjelmaa yhdelle hengelle.

Jääkiekkoakin seuraan tottakai edelleen vaikka tänä syksynä minulla on jäänytkin väliin melko monta HPK:n kotipeliä jo, eli en ole niissä ollut paikan päällä. Joko pelinä on ollut aina niin kiinnostava Jukurit-matsi tai sitten en ole saanut Länsituulen kausikorttiani käyttööni johonkin peliin ja ei ole ollut varaa ostaa pääsylippua. Huomennakin minulta jää näiden syiden takia valitettavasti JYP-peli väliin. Vaikka sen haluaisin ehdottomasti livenä nähdäkin.

HPK:n kausi nyt ei ole sujunut kovin hienosti, joukkue on tällä hetkellä kymmenentenä. Mutta ehkä se siitä vielä iloksi muuttuu. Nyt on ainakin enteitä nähty jo paremmasta, kun Kerho on voittanut kaksi peliä putkeen ja tämä uusi hankintakin Jeremy Morin saalisti heti kaksi syöttöpistettä ensimmäisessä pelissään.

Mitäs työrintamalle kuuluu? Majakassa on pitkään pyörinyt jo yksi työprojekti. Ensin puretaan valkoisia kynttilälyhtyjä laatikoista, sitten täytetään ne 400 grammalla joko Fazerin sinistä suklaata tai sitten Geishaa ja lopuksi lyhdyt pussitetaan hienoihin lahjapusseihin. Minä olen melko usein punninnut suklaata lyhtyihin tai sitten purkanut lyhtyjä laatikoista pois, kun taitoni ei oikein riitä tuohon lyhtyjen pussittamiseenkaan. Sitäkin kerran kokeilin, mutta se oli tuskaista puuhaa.

Tuo lyhtyprojekti on pyörinyt jo pitkään Majakassa ja välillä siihen on jopa kyllästynytkin, mutta kyllä sitä sitten kuitenkin jaksaa puurtaa sen projektin parissa.

Täällä Länsituulessa puolestaan pyörivät yhä samat ryhmät kuin on pyörinytkin. Tiistaisin on teemakahvit eli jutellaan jostain tietystä teemasta ja juodaan kahvia, keskiviikkona pelataan lautapelejä, torstainakin on joku ryhmä jonka ohjelma muuttuu aina viikottain.

Perjantaina on puolestaan joka toinen viikko minun pitämäni visailuryhmä ja lauantaisin on fiiliskahvila. Kerrotaan viikon fiiliksiä ja juodaan kahvia talon laskuun. Lauantaina on myös peliryhmä eli jälleen pelataan lautapelejä ja sunnuntaisin viikon päättää sitten biljardiryhmä. 

Käyn aika paljon noissa Länsituulessa järjestettävissä ryhmissä. Niissä on ihan mukava käydä, ovat leppoisaa ajan vietettä. Ja pyöritän siis omaakin ryhmääni, Villen visailuryhmää joka toisen viikon perjantaina. Silloin on ohjelmassa tietokilpailu. Luulen, että täällä on pikkujouluissakin yhtenä ohjelmana luvassa tietokilpailu ja olen miettinyt jo jouluisiakin kysymyksiä.

Yksi kysymyksistä on esimerkiksi, että Pitkäaikainen ja suosittu Markus-sedän lastentunti alkoi 1.12.1926, Yleisradion perustamisvuonna. Minkä joulun salaisuuden Markus-setä paljasti jo ohjelman alkuaikoina? Ja toinen on, että kuka keksi sanat suomenkieliseen Petteri Punakuono-lauluun ja kolmas kysymys kuuluu siten, että mikä tuttu jouluinen perinne, johon nykyään osallistuu noin miljoona suomalaista vuosittain, alkoi 16.12.1973? Vastauksia en tässä tekstissä paljasta, mutta noita kysymyksiä voi itse kukin halutessaan miettiä. 

Tänään oli hyvä päivä, kun Kelan tuki tuli jo nyt. Normaalisti tulee 5.päivä, mutta nyt tuli jo aiemmin kun 5.päivä on sunnuntai. Parin viikon ajan jouduin tuossa hiukan kituuttelemaan ruokaostostenkin kanssa, mutta nyt voi ostella hiukan reilummin ruokaa ainakin taas hetken aikaa. Voi ostaa jo nyt viikonlopuksikin kunnon eväät.



Mitäköhän sitä muuta? Tänään kävin pitkästä aikaa naapurissa sijaitsevassa Aarreaitta-kirpputorilla ja mukaan tarttui kuvassa oleva söpö lumiukko-koriste. Koristeen hinta oli vain yksi euro. Voisihan sitä kirppiksillä useamminkin poiketa, jos sieltä löytää tuollaisia suht edullisia tuotteita. Mistä sitä tietäisi vaikka olisi näin joulua ennen muitakin joulutuotteita myynnissä.

Hiukan odotan jo muutenkin joulua. Ja eikä siihen menekään enää kun noin kuukausi kun pääsee koristelemaan pirttinsä joulukoristeilla ja pääsee aloittamaan jouluvalmistelut. Veronpalautusta minun pitäisi saada noin 500 euroa, jos ulosotto ei vie rahoja nokkani edestä.

Saamistani veronpalautusrahoista varmaan iso osa menee joulubudjettiin, lahjoihin ja muihin jouluvalmisteluihin. Näin olen ainakin fundeeranut. Kyllähän minulla sitä velkaa ulosotossakin olisi, mutta sitä maksan muutenkin jo aina joka kuukausi noin 300 euron verran.

Saa nähdä käynkö muuten huomenna haudoilla kun on pyhäinpäivä...