Yllättävän sairas

On haastavaa puntaroida omaa työkuntoa. Mutta siihen tilanteeseen joudut etenkin kun asut yksin ja olet sairas. Ja silloinkin kun lääkäriinkään et vielä pääse ennen kuin työvuorosi alkaa. Kukaan muu ei siis ole näkemässä omin silmin sitä sinun terveystilannetta tai kuulemassa yskän volyymia. Olet sairautesi kanssa yksin ja kukaan muu kuin sinä ei voi esimerkiksi aamulla tehdä puolestasi päätöstä siitä oletko työkykyinen vai et ja pystytkö menemään töihin.

Ja sitten kun tuon työkunnon puntaroimiseen voi vaikuttaa niin moni inhimillinen asia. Työkunnon puntaroimisessa pitäisi olla realisti ja puolueeton. Ei saisi liikaa ajatella että olisipa se kiva jatkaa tätä saikuttamista ja olla kotona, joten jäänpä kotiin... Tai sitten toisinpäin, kyllä ne varmasti minua jo tarvitsee siellä töissäkin jo joten ei kun töihin! 

Ei. Työkunnon arvioimisessa pitää olla realisti ja puolueeton. Arvioimiseen saisi antaa vaikuttavan vain se terveystilanne. Mutta sitten sekin on vaikeaa, onhan välillä muutenkin vaikaa arvioida itseään.

Tällaisessa tilanteessa minä tänään aamulla olin. Jouduin aamulla ennen kahdeksaa tekemään päätöksen siitä jatkanko sairauslomaani vai menenkö tänään jo töihin. Olin siis ollut viikon ensimmäiset kolme päivää Ilveskodin keittiön emännän luvalla pois töistä ja flunssan vuoksi. Nyt jouduinkin kinkkiseen tilanteeseen aamulla kun yritin miettiä sitä olenko jo tarpeeksi terve mennäkseni töihin.

No minua vaivannut yskä vaivasi minua aamullakin erittäin paljon. Yskiminen oli melkein jatkuvaa aamulla ja yskä oli myös hyvin kovaäänistä. Sen lisäksi se yskiminen edelleen sattui välillä kovaa myös päähäni. Puntaroin, puntaroin ja lopulta tulin siihen päätökseen että on viisainta jäädä vieläkin kotiin ja hakeutua lääkäriin. Ilman virallista sairaustodistustakaan en olisi saanut jatkaa sairauslomaani. 

No sain ajan terveyskeskukseen sairaanhoitajalle täksi päiväksi kello 12.30. Heti tapaamisen aluksi tuli selväksi että olin aamulla tehnyt viisaan päätöksen kun olin jäänyt kotiin. Sairaanhoitaja mittasi nimittäin kuumeeni ja mittari osoitti jo siinä vaiheessa päivää lukemaa 37,8. Noinkin korkea lukema ja lämpö tuli minulle yllätyksenä sillä kotimittarini oli varmaan ollutkin rikki ja ei ollut näyttänyt minulla olevan lämpöä lainkaan. Minä olen tällä hetkellä siis yllättävänkin sairas.

Pidän itseäni onnekkaana että jäin aamulla kotiin ja jatkoin sairauslomaani. Eihän sairastaminen muuten mikään onni todellakaan ole mutta siinä piilee onni että työn teko olisi voinut pahentaa flunssaani.

Nyt olen tämän ja huomisen päivän sairauslomalla ja sitten on viikonloppuvapaa. Eli lepoa, lepoa! Sitä se loppuviikkonikin on. 

Elämäni on mennyt eteenpäin

Minun piti kirjoitella lähiaikoina jotain blogiini hyvästä elämästä. Mielestäni elän nimittäin tälläkin hetkellä hyvää elämää. Se tuntuu hassulta juuri nyt sanoa kun olen sairauslomalla ja kipeänä mutta en tarkoitakaan nyt vain näitä muutamaa päivää vaan katson asioita laajemmin.

Esimerkiksi lokakuusta lähtien olen elänyt mielestäni hyvää ja onnellista elämää. Pieni notkahdus on tapahtunut nyt sairastelun myötä, mutta se ei silti kokonaiskuvaa muuta. Muutama viime päivä on vain pieni pilkku siinä kokonaiskuvassa mitä nyt tarkastelen. Ja toisaalta en kai ole nytkään enää niin huonossa kunnossa kun pystyn ajattelemaan asioista taas jo positiivisesti?



Elämäni on mennyt paljon eteenpäin ihan viime vuosienkin aikana. Olen hyvin kuntoutunut mielenterveyssairauksista joita minulla on ollut. Olen kuntoutunut niin hyvin että ensin muutin neljän kuukauden sairaalahoidosta taas jo vuoden 2016 helmikuussa mielenterveyskuntoutujien asuinyksikköön Länsituuleen. Siellä asuin kolme ja puoli vuotta ja viime vuoden lokakuussa muutin täysin omilleni itsenäiseen asumismuotoon normikerrostaloasuntoon vuokralle, myös täällä Hämeenlinnassa.

Isoja juttuja kuntoutumisessani ovat olleet myös sellainen positiivisuuden lisääntyminen elämässäni. Kykenen ajattelemaan asioista taas positiivisesti ja elämän myönteisesti sekä innostun asioista ja ajatteluni ei ole enää niin sekavaa. Iso askel kuntoutumisessani on ollut myös paluuni takaisin työelämään. Ensin olen ollut työkokeilija ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa olen taas sitten jo ihan oikeassakin työsuhteessa.

Se on myös iso kehitysaskel ollut elämässäni että siinä on taas ihan eri lailla sisältöä kuin esimerkiksi vuosina 2014-2016. Vuosina 2016-2019 oli myös sisältöä jonkin verran kun työskentelin työtoiminta Majakassa ja kävin Klubitalolla välillä sekä suoritin kolmen kuukauden pituisen työkokeilun koulutuskeskus Tavastialla.

Mutta nyt koen että elämässäni on taas ihan erilailla mielekästä ja kiinnostavaa sisältöä kun käyn työkokeilussa Ilveskodissa. No joo, nyt olen tietenkin sairauslomalla mutta taas tarkastelen tosiaan asioita isommassa kuvassa. Olen viihtynyt kyllä paljon paremmin Ilveskodissa kuin mitä valitettavasti aikoinaan viihdyin askareideni parissa tuolla Majakassa. Näin uskallan sanoa. Ilveskodissa on sellaista toimintaakin ihan eri lailla.   

Työt tekevät paljon taas tällä hetkellä ja ne vaikuttavat siihen paljon millaiseksi elämäni ja itseni koen. Koen että elämäni on nyt kiinnostavaa, mielekästä ja jollain tasolla turvattuakin kun käyn työkokeilussa. Ja koen itseni jollain tavalla tärkeäksi sekä koen myös itseni välillä töiden johdosta onnistujaksi. Nyt olen sairauslomalla mutta kohta en enää ole vaan kohta elämässäni on taas sitä kaivattua rytmiä ja sisältöä.

Elämäni on mennyt viime vuosina myös muulla tavoin eteenpäin. Koen elämäni näiden kehitysaskelien myötä mielekkäämmäksi ja kiinnostavammaksi kuin ennen. Iso juttu on myös se että saan kunnon korvausta työkokeilusta tällä hetkellä ja se luo turvaa elämääni. Kohentunut taloustilanne myös mahdollistaa tällä hetkellä sellaisia asioita joihin ei vielä välttämättä muutama vuosi sitten ollut edes varaa.

Parhaiten nämä asiat näkyvät ehkä minun ollessa kyseessä niin tekniikka-ja viihdelaitteissa joita kotonani on. Kun muutin Länsituuleen niin asunnossani ei tainnut olla viihdelaitteista juuri muuta kuin televisio. Alkuaikoina ei tainnut olla vielä edes playstationia tuotuna asuntooni. Siitä ajasta elämäni on mennyt huimasti eteenpäin. Nyt on älypuhelinta, omaa tietokonetta ja nettiä sekä maksukanavvia joilta näkee urheilua ja playstation nelonen jolla tykkään pelata taas erilaisia urheilupelejä varsinkin. Ja nykyään nuo maksukanavat näkee suoraan televisosta kun hankin viimeisenä tekniikkavälineenä kotiini pari viikkoa sitten tv-kortinlukijan.

                        

Kohentunut talous mahdollistaa välillä myös vapaa-ajan rientoja. Kuten menemistä musakeikoille, teatteriin, lätkämatseihin... Ja vaikka mihin. Vielä muutama vuosi sitten näihin menoihin ei välttämättä ollut varaa edes ja toisaalta olin siinä vaiheessa vielä kuntoutumisessa että uskalsinko edes juuri liikkua kotini ulkopuolella pitkiä aikoja?

Elämäni on hyvää tällä hetkellä. Laatua elämääni tuovat juuri nämä maksukanavat ja urheilun seuraaminen. Seuraan urheilua nykyään isoja tuntimääriä. Se on mielekästä tekemistä jota tykkään tehdä vapaa-ajallani. Vapaa-ajallani tykkään välillä just osallistua erilaisiin vapaa-ajan rientoihin, käydä teatterissa, musakeikoilla, leffassa ja lätkäpeleissä. Nämä kaikki nostavat elämäni tasoa ja tekevät elämisestä mielekkäämpää.

Toisaalta myös se että olen saanut alkoholismini ja rahapeliongelmat kuriin niin helpottaa paljon elämistäni. Rahat säästyy paljon muuhun ja mieli pysyy onnellisempana ja vapaampana kun ei tarvitse tuskailla riippuvaisuusongelmien kanssa.

Elämäni on hyvää. Onhan minulla myös jopa monia läheisiä, ystäviä, kavereita, tuttavia ja muita jotka välittävät minusta ja joista minä välitän. Ja hyvin ihmissuhteiden lisäksi löytyy tosiaan asioita joista olen kiinnostunut, kuten just oma liikunta ja urheilun seuraaminen.

Paljon tekee kyllä jo sekin että osaa olla kiitollinen jo siitäkin mitä tällä hetkellä elämässä on ja osaa ajatella positiivisesti. Elämä on usein sellaista millaiseksi sen ajattelemme. Hyvin menee mutta menkööt!
 ..

Taas saikulla...

Soitin maanantai-aamulla työkokeilupaikalleni. Olin sunnuntai-maanantai välisen yön nukkunut tosi huonosti ja yhä myös se sunnuntaina kertomani flunssa vaivasi minua. Tai siitä se huonosti nukkuminenkin varmasti johtui, nenän tukkoisuudesta joka häiritsi etenkin makuuasennossa.

Soitin työkokeilupaikalleni maanantai-aamuna siinä seitsemän aikaa ja kerroin rehellisesti tilanteeni. Sanoin etten oikein tiedä mitä tekisin. Puhelimessa toisessa päässä oli Ilveskodin keittiön emäntä joka onnekseni oli tosi ymmärtäväinen ja ehdotti heti että olisin viikon kolme ensimmäistä päivää sairauslomalla. Se onnistuisi ilman lääkärin todistustakin. Jos flunssa ei ole hellittänyt otettaan torstaihin mennessä niin sitten pitäisi vasta käydä lääkärissä.

No niinhän siinä sitten kävi että olen taas sairauslomalla. Tällä kertaa flunssan takia. Sovimme että voin olla työkokeilusta pois tosiaan viikon ensimmäiset kolme päivää jonka jälkeen käyn tarvittaessa vasta lääkärissä tai sitten palaan töihin jos kuntoni sen sallii.

Tämä viikko onkin minun osaltani alkanut eritoten levätessä. Välillä olen maannut sängyssä ja sitten olen saattanut myös katsella rästiin jääneitä jaksoja Emmerdalesta ja katsella urheilua sekä pelata pitkästä aikaa playstationia. Tuollaista pientä viihdettä joka ei rasita kuitenkaan liikaa.

Eilen aamulla kävin myös kauppakeskus Goodmansissa täällä Hämeenlinnassa kaupassa ja apteekissa. Oli pakko käydä sillä oli haettava johtain rohtoja tähän flunssaan ja ruokaa ainakin kolmeksi päiväksi. Ja voi pojat ja miksei tytötkin, kuinka ne kävelymatkatkin tuntuivat silloin erityisen raskailta.

No apteekista ostin Otrivin Mynthol-nenäsumutetta ja Finrexiniä. Minusta tuntuu että nuokin ovat sen jälkeen sitten helpottaneet oloani. Tuo nenäsumutekin on vähentänyt nenän tukkoisuutta ja se näkyi varsinkin nukkuessa. Nukuin yhä viime yönä melko vähän aikaa sillä heräsin jo aamulla viideltä mutta sen ajan minkä nukuin niin sain kyllä tosi hyvin ja makeasti nukuttua. Ja minun unirytmiini voi nyt vaikuttaa sekin että olen nyt nukkunut todella paljon myös päivisin.

Oloni on nyt ihan ok. Juon tässä tällä hetkellä taas yhtä finrexin-juomaa ja sekin tuntuu tuovan olooni tosiaan helpotusta. Minun työmoraalinihan on töissä ollessani mielestäni melko korkealla ainakin yleensä ja siksi en kai niin mielelläni ole sairauslomallakaan. Olen mielestäni kova tekemään töitä ja tunnollinen sekä luotettava. Näiden ominaisuuksien vuoksi minun on vaikea olla toisaalta sitten taas levollisesti sairauslomalla ja tulee paljon miettineeksi ja puntaroineeksi sitäkin että olenkohan nyt tarpeeksi sairas ollakseni sairauslomalla.

Toisaalta onhan siinä se tarttumisvaarakin varmasti että ihan hyvä siinäkin mielessä että olein saikulla. En ole tartuttamassa muita työpaikalla tähän räkätautiin. Ja kun olen kerta luvan saanut olla saikulla niin ollaan sitten. Uskon että voin jo torstaina palata takaisin töihin!   

Nuha tuli kylään

Minä olen tällä hetkellä kipeä. Nuha on tullut taas kylään. Oudosti tämä nuha alkoi minulla perjantaina aamupäivällä. Töissä huomasin että minulla on kurkku hieman arka, Varsin usein erilaiset  taudit ja sairaudet alkavat minulla jostain syystä yöllä mutta tämän kertainen nuha alkoi aamupäivällä. Nuhan alkamistavassa ei kyllä valitettavasti ollut mitään ihmeellistä. Minulla kun alkavat nuhat erittäin todennäköisesti aina kurkkukivulla ja se se on kivulias tauti kun nieleminen sattuu niin perhanasti.

Tälläkin kertaa nuha alkoi tosiaan aralla kurkulla. Kiinnitin perjantaina aamupäivällä töissä huomiota siihen että minulla on kurkku hieman kipeä. Perjantaina kärsin siitä kipeästä kurkusta, lauantai oli sitten hieman parempi päivä jo ja vointi oli selkeästi parempi kuin perjantaina mutta nyt sitten tänään sunnuntaina on nenä alkanut vuotamaan. Ja nenä on välillä tukossakin. Lauantai-sunnuntai välinen yö oli hiukan tuskainen. Ei tuo vuotava ja välillä tukossakin oleva nenä haittaa niin paljoa pystyssä ollessa mutta sitten kun menee makuuasentoon niin alkaa se vaivaamaan enemmän. Ja viime yö olikin melko levoton.

Perjantain työpäivä olikin sitten aika tuskainen. Kun minulla ainakin pienempikin nuha tekee olosta heti melko tokkuraisen. Eihän minulla muutenkaan hissi täysin ylös asti kulje mutta nyt perjantaina tuntui siltä ettei se hissi kulkenut oikein puoliväliinkään asti ja ajatus todella kangerteli. No kyllähän minä lopulta siitä perjantainkin työpäivästä selvisin mutta oli se normaalia vaikeampaa.

Lauantaina sitten pääsin vain lepäämään. Minulla oli lauantaina Länsituulen kausikortti varattuna mutta jouduin senkin varauksen perumaan ja katselin HPK:n pelin Tapparaa vastaan tv:stä. Saunaankaan en lauantaina mennyt saunavuorollani vaan pysyttelin tiukasti sisätiloissa. Teinkin sitten lauantaina oman tämän vuoden urheilun yhden vuorokauden katseluennätyksen. Katselin urheilua eilisen vuorokauden aikana yhteeensä 13 tuntia ja 35 minuuttia. Illalla piti vielä katsella NHL-kiekkoa mutta vointi alkoi olemaan jo sen verran väsynyt ja silmät siinä kunnossakin jo tiukan katseluputken jälkeen että ne kaipasi lepoa myös tv:stä. Ja meninkin ajoissa nukkumaan.

Siitä olin mielissäni että satuin tekemään jo torstaina makaronilaatikon viikonlopun ruoaksi valmiiksi. Ja muutenkin oli ruokaa kaapeissa. Ei tarvinnut viikonloppuna poistua kotoa edes kauppaan. 

Tai ainakin makaamaan sänkyyn. Unta en saanut kuitenkaan vasta kuin myöhemmin illalla. Ja nukkuminen nuhassa oli aika levotonta tosiaan. Nyt minulla on tuo hieman tukossa oleva ja välillä vuotavakin nenä. Kuumetta minulla ei ole. Eli enköhän huomennakin töihin pääse kun tämän päivän vielä lepään tiukasti kotona. Minun piti mennä tänään alunperin isän luona pitkästä aikaa käymään mutta se vierailu siirtyy nyt sitten taas ensi viikonlopulle.

Onneksi kotona nyt jotain lääkkeitäkin nuhaa varten oli varastossa. Ibumaxia ja yksi pussi Finrexiniäkin. Ensi kerralla kun apteekkiin menen niin täytyy ostaa lisää lääkkeitä myös tulevia nuhia varten. Sen tajusin nyt että on hyvä olla varuilta lääkkeitä kaapissa niin ei tarvitse kipeänä apteekissa käydä.

Mitään pahempaa nuhaa ei ainakaan vielä ole onneksi tällä kertaa ollut eli enköhän tästä selviä kun pari päivää lepään. Ja ei tarvitse töistäkään pois olla. 

. 

Mahtavat vapaat

Tämä viikonloppu on ollut vaan super mahtava! Vietin eilen hienon lauantain ja osin vapaapäivän vietto venyi sunnuntain alkutunneille asti. Minulla oli koko vuorokausi täynnä aktiviteettia ja toimintaa ja tykkään tosi paljon tällaisesta toiminnallisesta vuorokaudesta. Kyllä nyt jaksaa paahtaa arkeakin taas kun teki tällaisen lähes tulkoon täydellisen irtioton arjesta. 

Minulla on tavoitteena kerran kuukaudessa viettää tällainen toiminnallinen vuorokausi. Läheskään aina se ei kuitenkaan ole ennen kaikkea rahatilanteen vuoksi mahdollista. Mutta joskus toisinaan se mahdollista kuitenkin on, vaikka kyllä menneet ajat ovat jättäneet tietynlaista epävarmuutta. Onko minulla oikeasti varaa tähän? No nyt helmikuussa tuollainen toiminnallinen vuorokausi oli mahdollista järjestää, onhan minun rahatilanteeni tällä hetkellä taas ihan kohtuullinen. 

Ymmärrän kyllä niin minun kuin ehkä muidenkin epäilykset siitä että onko minulla todellisuudessa varaa tähän vai elänkö taas yli varojeni. Ei kuitenkaan ole vielä montaa vuotta kulunut siitä kun tein monen tonnin velat ulosottoon. Mutta se kuitenkin siitä, tällä hetkellä saan ihan hyvää palkkaa tai virallisesti kai tukea tai vielä virallisemmin korotettua ansiopäivärahaa ja sen myötä voi välillä huvitellakin.

Nyt lauantaina oli aika ottaa irtiotto arjesta, huvitella ja nauttia elämästä. Olin vaihteeksi koko vuorokauden pois kotoa ja elin niin sanotusti täysillä. Pitkään aikaan en ollutkaan kotoa poistunut kuin kauppaan ja töihin, nyt oli mukavaa viettää aikaa muuallakin kuin kotona, kaupassa tai töissä.

No oikeastaan nykyisen alkoholittoman elämäni eron verrattuna siihen entiseen alkoholipitoiseen elämään näkyy tässäkin. Ennen riitti siihen että olin pois kotoa tuulettumassa niin se että menin juomaan alkoholia johonkin baariin tai yökerhoon. Nykyään se pois kotona oleminen ja tuulettuminen toisaalta vaatii enemmän. Alkoholittomana ihmisenä se baarissa ja yökerhossa notkuminen ja mahdollisesti tanssiminen ei enää huvita vaan täytyy olla enemmän aktiviteettia päivässä että viihtyy pois kotoa. 

No toisaalta nyt minulla on enemmän varaa siinä mielessä lisätä sitä toimintaa elämääni ja päivääni kun rahaa ei juurikaan alkoholiin mene. Muutaman alkoholittoman juoman kyllä join nyt lauantainakin parissa baarissa mutta en juonut läheskään niin paljoa kuin silloin olisin juonut jos alkoholia olisin voinut juoda.     

Olin kotonani sunnuntaina siinä joskus yhden aikaan yöllä. Ja päällimmäiset fiilikseni olivat sangen positiivisia. Ihan mieletön vuorokausi! Positiivisuutta lisäsi kyllä sekin että ilta huipentui Irinan keikkaan Suisto klubilla ja siitä jäi kyllä erittäin hyvät fiilikset. 

Olen vähän kuullut epäilyksiäkin tällaisesta toiminnallisesta päivästä, että jaksaako sitä muka koko päivän paahtaa erilaisten aktviteettien parissa ja onko se enää edes nautinto? Mutta minä kyllä tykkään. Ehkä jossain vaiheessa hiipi sellainen väsymys puseroon mutta sekin laantui sitten kuitenkin nopeasti ja suurimmaksi osaksi tämä vuorokausi oli onnistunut. Tykkään tällaisesta konseptista kun koko vuorokauden tapahtuu ja tällainen kyllä pitää ehdottomasti toteuttaa taas joskus uudelleen. 

Melkein vuorokauden ympäri olin menossa ja pois kotoa. Joskus kahdeksalta lauantai-aamuna lähdin ja tein tunnin kävelylenkin ja menin syömään aamupalan hotelli Vaakunaan. Siellä oli kattava aamupala. Olin sen syötyäni melkein ähky pitkälle päivään asti.

Sieltä menin sitten tutustumaan ensimmäistä kertaa ikinä Hämeenlinnan taidemuseoon.Odotukset eivät olleet korkealla mutta ihmeellisesti tuokin jaksoi silti minua kiinnostaa ja siellä oli ihan hienoa taidetta esillä. Taidemuseon vierailun jälkeen marssin sitten HPK:n ysikymppisille torille. Siellä olisi väkeä voinut olla enempi ja enemmän ihmisillä päällä vaikka oranssia. Kelikin kyllä aika paljon latisti tunnelmaa.

Ja minä olin vielä tuossa vaiheessa niin ähky siitä aamupalasta että vaikka siellä oli ilmaista ruokaa tarjolla niin en jaksanut syödä lopulta siellä kuin yhden grillimakkaran. Torijuhlien ehkä ikimuistoisin anti oli kuitenkin se kun pääsin yhteiskuvaan viime kevään jatkoaikasankarin Markus Nenosen kanssa.

Torilta lähdin sitten uimahalliin. Tykkään aina käydä uimahallissa saunomassa ja uimassa. Ja nytkin viihdyin tuolla puolentoista tunnin ajan. Uimahallilta menin syömään burgeriaterian Fifth avenueseen ja sen syötyäni menin katselemaan Madaamit-nimisen näytöksen Hämeenlinnan teatteriin.

Teatteriesityksen jälkeen piti mennä alunperin leffateatteriin mutta sen verran väsynyt olin etten jaksanut keskittyä leffaan ja sen sijaan menin ravintola Skogsteriin kuuntelemaan vähäksi aikaa ilmaislivemusaa. Illan huipensi sitten aivan mieletön ja mahtava Irinan keikka. Kyllä on Irinallakin paljon hyvää musiikkia.

Sellaiset kuulumiset minulla tällä erää. Olen aika täpinöissäni vieläkin etenkin tuosta Irinan keikasta ja tasaisin väliajoin olen soitellut Irinan musiikkia vielä kotonanikin ja laulellut mukana. Tällaisesta vuorokaudesta voi varmasti ammentaa voimaa pitkälle arkiviikkoon asti. 

Hyvistä tuttavuussuhteista saa olla kiitollinen

Tänään on ollut ystävänpäivä. Minulla on ollut koko päivän ajan kiitollinen olo. Olen tajunnut että onnekseni useat tärkeät tuttavuussuhteet ovat säilyneet näihin päiviin saakka vaikka välissä on ollut varsinkin minulla itselläni vaikeitakin aikoja ja hölmöilyjä. Mutta silloinhan ystävyys ja tuttavuus varsinkin punnitaan kun on vaikeaa. Kuka silloinkin jää vierelle niin onkin vasta silloin hyvä tuttava ja hyvä ystäväkin.

Minulla oli vaikeaa varsinkin vuosina 2014-2015. Olin tuolloin lähes tulkoon rappioalkoholisti ja tein useita hölmöilyjä elämässäni. Mutta tästä ei käsittääkseni ole seurannut yhtään ainakaan totaalista välirikkoa ja tuttavuussuhteiden poikkipistämistä mistä saan olla kyllä kiitollinen. Yhä minulla on niitä tuttavuussuhteita olemassa joita minulla oli jo ennen sairastumistanikin mielenterveyssairaksiin ja alkoholismiin. Suhteita jotka ovat jo melko pitkäikäisiä.Ja onhan sitä tullut ilokseni myös uusiakin tuttavuussuhteita. 



Saisin vaalia vain tuttavuussuhteitani paremmin. Olla paremmin ihmisiin yhteydessä. Ihmisiin jotka minulle kuitenkin paljon merkitsevät. En ole unohtanut heitä vaikka ei välttämättä ollakaan nähty aikoihin. Mutta ainahan onneksi asioiden tilaa voi koittaa parantaa ja tehdä kalenteriin tilaa ja aikaa enemmän tuttaville, kavereille ja ystäville.

Koen että minulla on pari hyvää ystävää, muutama kaveri ja tuttuja on sitten paljonkin. Ainahan hyviä ihmissuhteita voisi olla enemmänkin mutta on tässäkin tapauksessa muistettava vanha viisaus, määrä ei korvaa laatua.

Se tällä kertaa ystävyydestä. Minulla on ollut tänään sangen kiva päivä. Alkoihan viikonloppu ja minä olen ihan fiiliksissä ja innoissani viikonlopusta. Tänään Länsituulessa oli grillaustuokio. Grillattiin hyvällä porukalla makkaraa takkatulen ääressä ja rupateltiin. Mukavaa oli. Tänään olen tapojeni mukaan katsellut paljon myös urheilua, ampumahiihdon MM-kisoja ja lätkää tähän mennessä. Vielä koitan jaksaa katsella sitten yhden Valioliigaottelun eli jalkapalloa. 



Huomenna minulla on sitten edessä ihan toisenlainen päivä ja vuorokausi kuin vuorokausi penkkiurheillen. Ja olen ihan täpinöissäni tästä. Pitäisi aloittaa huomenna päivä aamupalalla hotelli Vaakunassa, siitä edetä tutustumaan Hämeenlinnan taidemuseoon ja museo Skogsteriin. Sitten osallistua HPK:n 90-vuotisjuhliin ja tämän jälkeen mennä uimahallille saunomaan ja uimaan sekä illalla sitten käydä ensin teatterissa, sitten leffateatterissa ja lopulta Irinan keikalla Suistolla. Illallakin ajattelin myös syödä jossain ravintolassa, todennäköisesti Fifth Avenuessa.

Kerran kuussahan minulla on tavoitteena viettää tällainen toiminnallisempi päivä mutta läheskään aina se ei ole esimerkiksi rahatilanteen vuoksi mahdollista. Nyt tällainen toiminnallinen päivä kuitenkin taas toteutuu ja se on hienoa.

Tänään näin myös että asiat kannattaa ottaa puheeksi ja niistä kannattaa rohkeasti kysyä.  Suunnittelin meneväni lauantaina uimahalliin ja olin hieman vihillä siitä että Ilveskodissa saattaa olla jokin etu työntekijöille tuonne uimahallille. No en jäänyt pohtimaan asiaa vain omassa päänupissani vaan kysyin asiasta suoraan ja sainkin sitten mutkien kautta itsellenikin tällaisen kortin jolla pääsee kaksi kertaa viikossa ilmaiseksi uimahalliin uimaan. Hieno etu!

Nythän minulla onkin hyvät edut käytössäni. Ilveskodissa saan aina arkipäivien ruoat ilmaiseksi, HPK puolestaan lahjoitti taas viime syksynä kaksi seisomapaikkakorttia Länsituulelle koko kaudeksi ja niillä minäkin olen tällä kaudella päässyt melko usein lätkämatsiin. Ja nyt tämä uimahallietu. Kyllä sitä on kiitollinen mieli näistä eduista.

Mutta vielä loppuun tätäkin kanavaa pitkin hyvät ystävänpäivätoivotukset kaikille bloginikin lukijoille! Ollaan vaiks enkeleitä toisillemme?

Mikä minua motivoi käymään töissä?

Se on jälleen sunnuntai. Viikon viimeinen päivä. Sunnuntaisin on varsin usein kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta on hienoa kun on vielä vapaapäivä, mutta toisaalta mielessä jyskyttää jo tieto siitä että seuraavana päivänä eli maanantaina alkaa jo uusi työviikko. Tosin olen koittanut tietoisesti vähentää niitä ääh- huomenna alkaa uusi työviikko ajatuksia sunnuntaina ja nauttia vain siitä vapaapäivästä.

Alan vasta nykyään entistä enemmän maanantai-aamuna miettimään herättyäni että hitsit, täytyy kohta töihin lähteä taas. Ainahan tämä ei ole niin helppoa, mutta olen kyllä huomannut että nykyään ajattelen entistä vähemmän sunnuntaisin jo edessä olevaa työviikkoa. 

No huomenna se uusi työviikko sitten taas alkaa ja jos sitä hieman miettisi näin sunnuntaina jo. Miettisi ainakin siltä kantilta että mikä minua motivoi käymään töissä ja pistää yrittämään tekemään parhaani töissä?

No tällä hetkellä minun on helpohko motivoida itseni käymään töissä. Olen ollut nimittäin kurjemmissakin työpaikoissa kuin mitä nykyinen työpaikka ja työ ovat. Olen siis lokakuun puolivälistä lähtien ollut työkokeilussa sen nimisessä paikassa täällä Hämeenlinnassa kuin Ilveskoti. Olen ollut Ilveskodin keittiöllä työkokeilijana jo kohta neljän kuukauden ajan. 

Ei liian vaativat ja raskaat työtehtävät, mutta silti kiinnostavat työtehtävät, mukavat työkaverit ja vain kuuden tunnin työvuorot ainakin aikaan saavat sen että viihdyn työssäni ihan hyvin.

Mutta mikä minut motivoi käymään töissä tällä hetkellä? No suoraan sanottuna yksi tärkeimmistä motivaattoreista on se rahamäärä jota saan työnteosta. Olen viime viikkoina saanut tietää että ainakin alkuun minulle maksaa työkokeilusta korvausta Palvelualojen työttömyyskassa ja tuo työttömyyskassa maksaakin sittenkin ihan mukavaa korvausta työkokeilun ajalta. Tämän korvauksen määrä yllätti minut oikein iloisesti.

Palvelualojen työttömyyskassa maksaa korvausta minulle työkokeiluajasta ja kaikilta työkokeilupäiviltä yhteensä noin 73 euron verran. Se on varmasti vähintään samaa tasoa kuin millaista palkkaa saisin per päivä jos olisin oikeassa työsuhteessa ja saisin palkkaa työstä. Kyllähän tuollainen rahallinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta pistää jo motivoimaan kummasti käymään töissä. 

Pitkäaikainen tämä tuki ei välttämättä ole sillä noin 40 päivän päästä minulla tulee jo ne päivät täyteen jolta voin saada Palvelualojen työttömyyskassan maksamaa ansiopäivärahaa ja sen jälkeen työkokeilustakin minulle alkaa maksamaan mahdollisesti korvausta Kela. Ja Kela ei kyllä sitten valitettavasti maksa ihan yhtä hyvin korvausta tuosta työkokeilusta kuin PAMin työttömyyskassa.

No mutta motivoiko minua käymään töissä jotkin muutkin seikat kuin pelkkä raha? Kyllä vain. Minua motivoi tällä hetkellä käymään töissä jo pelkästään se halu saada itsestäni taas työkykyinen. Minut motivoi käymään töissä tavoitteeni päästä takaisin työelämään. Ja pidänkin tätä työkokeilua Ilveskodissa hyvänä ensimmäisinä askeleina kohti sitä paluuta työmaailmaan. Ilveskodissa minun on hyvä sauma harjaannuttaa taitojani ja palauttaa mieleeni tietoni ja taitoni keittiöalalta sekä muusta työelämästä ja kerryttää arvokasta työkokemusta pitkähkön kuntoutusjakson jälkeen. 

Pidän työkokeilua Ilveskodissa siis tärkeänä askeleena minulle kohti sitä työelämää. Tai oikeastaan oikeassa työelämässähän minä nytkin jo olen, ei voi väheksyä näitäkään töitä vaikka työkokeilija olenkin. Ihan oikeaa työtä teen ja hyvä onkin että saan siitä ihan kunnon korvaustakin. Mutta kuitenkin, aika Ilveskodissa on varmasti minulle tärkeä ja siksi on hyvä siihen panostaa kunnolla. 

Ehkä minua eniten motivoikin tällä hetkellä käymään töissä se että pidän tätä isona askeleena ja mahdollisuutena kohti paluutani palkalliseen työhön. Muita motivaation lisääjiä voivat olla esimerkiksi niiden onnistumisten tunteiden kerääminen. Se on minulle tärkeää kun onnistun tekemään hyvin jonkin asian töissä ja siitä saa hyvän olon fiiliksiä. Sitten kun vertaan tätä nykyistä elämääni joka pyörii paljon töiden, oman liikunnan ja urheilun seuraamisen ympärillä niin onhan se ihan erilaista sisällöltään kuin se työttömän ja kuntoutujan elämä kun elämässäni ei oikein säännöllistä rytmiä ja sisältöä ollut. 

Myöskin tämä varmasti motivoi käymään töissä. Työ on kuitenkin tällä hetkellä ainakin minulle paljon muutakin kuin vain pelkkä raha ja työ. Vaikka olenkin hiljainen työpaikalla niin silti työssä on yhteisöllisyyttä, työ tarjoaa sisältöä paljon elämään ja tuo elämään onnistumisen tunteita ja elämällä on ihan erilailla merkitystä sekä elämässä on säännöllinen rytmi kun käy töissä. Nämäkin seikat motivoi minua käymään töissä. 

Ja arvaatteko mitä, vaikka tämä nykyinen työkokeilujakso on vasta alkutekijöissään niin on siitä jatkossakin jo puhuttu keittiön emännän aloitteesta eritoten. Suhtaudun tulevaisuuteni tällä hetkellä valoisasti. Ehkä se aurinko paistaa joskus sinne risukasaankin? 

       

Urheilua voi oppia katselemaan

Olen viime vuosina opetellut seuraamaan minulle itselleni "uusia" lajeja. Tai mistään sinänsä uusista lajeista en nyt todellakaan puhu vaan puhun lajeista joita en ennen seurannut mutta ihan vasta viime vuosina olen oppinut tällaisiakin lajeja katselemaan. Olen kasvattanut ihan selkeästi sitä lajikirjoa jota nykyään seuraan. Ennen seurasin lähinnä vain jääkiekkoa, olin ehdoton lätkäjätkä ja tämän lisäksi katselin tv.stä olympialaisia, etenkin talviolympialaisia ja hiihdon MM-kisoja. 

Nykyään olen koittanut tosiaan kasvatta sitä lajikirjoa ja kisojen määrää mitä seuraan. En ole enää ihan niin ehdoton lätkäjätkä vaikka tammikuussakin vielä jääkiekko vei leijona-osan siitä kokonaisajasta jota urheilua katselin. Katselin tammikuussa urheilua noin 146 tuntia josta jääkiekkoa katselin sellaiset 73 tuntia. Eli jääkiekon katseluaika kokonaisajasta oli yhä noin puolet. 

Mutta koen että kehitystäkin on silti tapahtunut. Olen suorastaan urheiluhullu ihminen ja tykkään rentoutua urheilua katselemalla. Urheilun katselemiseni on vaan kehittynyt siinä mielessä että se lajikirjo jota nykyään seuraan niin on tosiaan kasvanut. Muutosta lajikirjoon alkoi tapahtumaan joskus kesällä 2018. Tuolloin jalkapallon MM-kisojen aikaan opin vasta seuraamaan jalkapalloa.

Sitä ennen olin pitänyt jalkapalloa pirun tylsänä lajina jossa ei tehdä maaleja kuin harvakseltaan. Mutta onko niitä maaleja edes tehtävä niin paljon lajin ollessa silti kiinnostava? Ennen pidin maalien syntymistä ja tekemistä lajin kiinnostavuuden mittarina. Jääkiekko kiinnosti koska siinä tehtailtiin maaleja. Jalkapallossa taas maalit ovat usein vähissä, suorastaan tylsäähän se sellainen on. Vai onko? 

No mielestäni urheilukentillä tapahtuu niin paljon muutakin kiinnostavaa kuin pelkät maalit. Jalkapallossa on esimerkiksi taktiikat, pelin rakentelut, keskittämiset, syöttöpelit ja vaikka mitä kiinnostavaa jota seurata. Pelkät maalit eivät todellakaan kerro kaikkea lajin kiinnostavuudesta. 

Maalit ovat tietenkin myös tärkeitä mutta kun oppii tajuamaan että tapahtuuhan siellä kentällä paljon muutakin niin sitten sitä oppii seuraamaan jopa jalkapalloakin. 

No nykyään katselenkin jonkun verran jalkapalloa. Itse asiassa minulla on tälläkin hetkellä taustalla pyörimässä Italian Serie A.n peli eli jalkapallopeli AS Roma-Bologna. No tässä nyt on tullut maalejakin jalkapallolle epätyypillisesti melko paljon. Ensimmäiselle jaksolla syntyi peräti kolme maalia ja Bologna johtaa nyt peliä numeroin 1-2. 

Jalkapallon lisäksi olen pyrkinyt opetella seuraamaan sitten viime vuosina muitakin lajeja ja urheilukisoja. Hiihdosta ja yhdistetystä katselen nykyään MM-kisojen lisäksi myös maailman cup-kisat jotka näkee mukavasti YLEn kanavilta. Sitten olen oppinut seuraamaan myös ampumahiihtoa jossa hiihdon lisäksi mielenkiintoa lisää huimasti myös ampumiset ja niiden seuraamiset. Jännittävää katsella osuuko hiihtäjä kaikkiin maalitauluihin vai tuleeko huteja ja sakkokierroksia. 

Alppihiihto on myös laji jota olen viime vuosina oppinut katselemaan. Siinä kun on vauhtia ja jännittävyyttä. Sitä on mielenkiintoista seurata. 

Tällä hyväksi havaitulla tiellä sitä ollaan. Koitan tietoisesti laajentaa sitä urheilulaji- ja kisakirjoa jota seuraan. En olisi enää ihan niin ehdoton lätkäjätkä vaan suorastaan urheilufanaatikko jonka seuraamien lajien ja kisojen joukkoon mahtuu paljon muutakin kuin jääkiekko, olympialaiset ja hiihdon MM-kisat.   

Tosin yleisurheilu, golf ja tennis ovat yhä lajeja joita en ole vieläkään oppinut katselemaan. Ehkä niitäkin jonain päivinä sitten... Ja kesäolympialaiset kun ovat tulevana kesänä niin on mielenkiintoista nähdä kasvaako kisojen seuraamiseni entisestään. Tähän vaikuttaa tietenkin sekin varmasti olenko olympialaisten aikaan työelämässä mutta jos on mahdollista katsella olympialaisia laajasti niin on kiinnostavaa nähdä hyödynnänkö mahdollisuuden.

Ennen en ole ollut järin suuri kesäolympialaisten ystävä mutta tuonkin asian voisi nyt korjata jos vain mahdollista ja opetella seuraamaan myös kesäolympialaisiin kuuluvia lajeja ja kisoja entistä monipuolisemmin. 

Ja yksi laji jota olen jo pitkään tykännyt seurata on tietenkin koripallo. Minulla on kaksi suosikkijoukkuettakin urheilussa, ne ovat jääkiekon puolella HPK ja koripallon puolella entisen opiskelukaupunkini korisylpeys Kauhajoen Karhubasket. 

Kirjoitin keväällä blogiini että olisi kiinnostavaa mennä katselemaan koristakin pitkästä aikaa livenä ja maaliskuussa siihen olisi hyvä mahdollisuus kun nykyinen korisliigan sarjakärki Helsingin Seagulls kohtaa Helsingissä lauantaina 21.maaliskuuta suosikkijoukkueeni Karhubasketin. 

Tämä nyt olisi otollinen mahdollisuus nähdä livenä koripalloa ja matsireissu onkin vakaassa harkinnasssani. Korispelin ajankohta on erinomainen, eli lauantai ja peli alkaa jo kello 17. Ja matkat korismatsiin ja takaisin eivät olisi liian pitkiä. Tässä olisikin tosiaan nyt hyvä mahdollisuus lähteä katselemaan kotimaista koripalloilua livenä ja täytyy miettiä lähdenkö reissuun maaliskuussa. 

Tammikuu tilastoina- Jääkiekko selkeä ykkönen

Tammikuu on päättynyt ja on aika lyödä tammikuun urheilun katselemiseni tilastoina yhteen. Minähän pidän nykyään urheilun seuraamisestani melko tarkkaa kirjaa, merkitsen ylös aina katselemani urheilulähetyksen, viiden minuutin tarkkuudella lähetyksen alkamis- ja päättymisajat sekä miltä kanavalta lähetys tuli. Näin pysyn kärryillä siitä kuinka paljon urheilua olen esimerkiksi kuukaudessa ja yksittäisen päivän aikana katsellut.

Nyt kun tammikuun viimeinen päivä oli eilen niin on hyvä aika täällä blogissanikin nostaa esille tilastofaktoja urheilun katselemisestani tammikuun aikana. No minähän katselin urheilua tammikuun aikana peräti 146 tuntia ja 5 minuuttia. Määrää pidän melko isona ja se varmaan kertoo omaa kieltään siitä että urheilun katseleminen on minulle tärkeää. Mutta onko sillä väliä? Siis negatiivisella tavalla?

Pidän periaatteena sitä että urheilun seuraaminen ei saa kuin tärkeissä poikkeustapauksissa häiritä työssä käyntiäni. Sunnuntai- torstai aikavälillä en esimerkiksi valvo kuin justiin poikkeustapauksissa myöhään urheilun vuoksi. Jos illalla tulee jotain kiinnostavaa katseltavaa niin katselen sen mahdollisesti seuraavana päivänä. Joskus poikkeustapauksissa voin valvoa urheilun takia myöhään mutta nämä kerrat ovat harvassa. Tällaisia kertoja voivat olla ne kun tulee mahdollisesti illalla MM-lätkää, kesällä EM-futista tai tulee olympialaisista lähetyksiä. Nythän on kesäolympiavuosi.

Runsaasta urheilun katselemista ei ole mielestäni ollut haittaa muulle elämälle. Ja se on tärkeää arvioitaessa sitä katselenko urheilua liikaa. Enkä ole pelkästään sohvaperuna tai penkkiurheilija vaan harrastan nykyään liikuntaa itsekin viikossa sellaiset 5-6 tuntia. Vaikka olen melko tukeva ihminen, niin voin luokitella itseni varmaan myös urheilulliseksi.

No urheilua katselen eniten lauantaisin. Lauantaisin katselin tammikuun aikana urheilua yhteensä 38 tuntia ja 40 minuuttia mikä on tuosta kokonaismäärästä noin 27 prosenttia. Seuraavaksi eniten katselin tammikuussa urheilua sitten sunnuntaisin. Sunnuntaina urheilun katselemismäärä oli 33 tuntia ja 25 minuuttia. Se on taas kokonaiskatselumäärästä 22,7 prosenttia.

Mikään yllätyshän se ei ole että olen tammikuussa katsellut urheilua eniten lauantaisin ja sunnuntaisin. Silloin minulla on vapaapäivät jolloin minulla on urheiluakin mahdollisuus katsella reilusti enemmän kuin arkipäivisin ja myös urheilulähetykset keskittyvät enemmänkin viikonloppuihin. Sen huomaa taas tuostakin kun teen itselleni viikko-ohjelman päivittäisistä urheilulähetyksistä. Arkisin tulee per päivä jotain alle 10 urheilulähetystä kun viikonlopun päivinä tuo lukema on yli 20 urheilulähetystä päivässä.

Lasken tässä tilastoinnissa viikonloppuun kuuluvaksi päivät lauantai ja sunnuntai. Näitä päiviä oli tammikuussa 8 kun taas arkipäiviä maanantai-perjantai oli tammikuussa 23. Vaikka arkipäiviä oli selkeästi enemmän tammikuussa niin silti katselin seuraamastani urheilusta suunnilleen tasan puolet viikonloppuisin ja taas toisen puolet arkisin.

Arkipäivisin eniten urheilua katselin tammikuussa keskiviikkoisin. Keskiviikko voitti täpärästi perjantain. Tätä tilastoa saattaa kyllä väärentää se että tammikuun ja vuoden ensimmäinen päivä oli pyhäpäivä ja minulla oli vapaapäivä. Tuolloin oli selkeästi enemmän aikaa katsella urheiluakin ja tämä kyseinen päivä oli keskiviikko. Keskiviikkona katselin urheilua tammikuussa 21 tuntia ja 15 minuuttia. Keskiviikko päihitti niukasti perjantain, perjantaina katselin tammikuussa urheilua 20 tuntia ja 55 minuuttia eli vain 20 minuuttia vähemmän kuin keskiviikkona.

Maanantaina minulla on usein sellainen välipäivä kun en katsele urheilua lainkaan. Tammikuussa katselinkin urheilua maanantaisin yhteensä vain reilut kolme tuntia.

Vaikka minulla on monta maksukanavaa tällä hetkellä käytössäni josta urheilua katselen niin silti TV2 oli tammikuussa kanava jolta katselin eniten urheilua. TV2:sta tuli runsaasti katseltua etenkin viikonloppuisin urheilua. Kakkosellahan on lähetysoikeudet noihin talviurheilulajeihin kuten hiihtoon, mäkihyppyyn, yhdistettyyn ja alppihiihtoon sekä näiden maailman cup-kisoihin esimerkiksi ja näitä lähetyksiä tuli tammikuun aikana paljon seurattua.

Katselin tammikuussa 36,50 prosenttia katselmastani urheilusta nimenomaan TV kakkoselta. Ajallisesti tuo katselemani määrä oli 53 tuntia ja 5 minuuttia. Toiseksi eniten katselin sitten taas urheilua kanavalta Viasat Jalkapallo. Viasat Jalkapallo hävisi kuitenkin vertailusa reilusti TV2:lle. Tuo häviö oli yli 24 tuntia. Viasat Jalkapallolta katselin urheilua ja siis luonnollisesti jalkapalloa tammikuun aikana sellaiset 28 tuntia joka oli kokonaismäärästä 19,4 prosenttia.

Seuraavaksi eniten urheilua katselin tammikuussa näiden kanavien jälkeen Viasat Jääkiekko-kanavalta ja Telian eri kanavilta. Näitä Telian kanavia ovat siis Telian yleiskanava ja sitten jokaisen liigaseuran oma kanava. Pelit on jaoteltu Telialla niin että jokaisen joukkueen omat pelit tulee luonnollisesti joukkueiden omalta kanavalta. Viasat Jääkiekko-kanava ja Telian kanavat eivät hävinneet kuin muutaman hassun tunnin Viasat Jalkapallolle.

Tammikuussa olin urheilua paikan päällä katselemassa vain Pohjantähti-areenalla eli Rinkelinmäellä täällä Hämeenlinnassa. Lajina oli jääkiekko ja erikseen mainittuna HPK:n liigapelit. Lätkää olin Pohjantähti-areenalla katselemassa tammikuussa 10 tunnin ja 35 minuutin verran.

Kaikkiaan katselin urheilua tammikuussa kahdeksalta eri kanavalta. Edellä mainittujen kanavien lisäksi katselin urheilua myös Yle Areenasta, jonka luokittelen tässä yhteydessä omaksi kanavakseen. Sitten katselin urheilua tammikuussa myös Viasat Urheilusta, TV1:stä ja Viasat Sportista.



Ykkösurheilulaji minullekin tammikuussa oli selkeästi yhä jääkiekko. Jääkiekko kahmi itselleen leijona-osan siitä ajasta jonka yhteensä katselin urheilua tammikuussa. Jääkiekkoa katselin tammikuussa yli 73 tuntia joka on noin 53 prosenttia kokonaismäärästä. Katselemaani jääkiekkoa olivat muun muassa nuorten MM-kisapelit, liigapelit, KHL-pelit ja NHL-pelit.

Jääkiekon jälkeen toiseksi seuratuin urheilulajini tammikuussa oli jalkapallo. Jalkapalloa katselin tammikuussa noin 21 tuntia yhteensä. Tämä oli taas kokonaismäärästä 14,50 prosenttia. Jääkiekko oli selkeästi ykkösurheilulajini minulle tammikuussa, sitten tuli reilu ero ja kakkonen oli jalkapallo. Sen jälkeen tuli taas melko iso ero ja seuraavat lajit tässä vertailussa olivat tammikuussa hiihto ja ampumahiihto. Hiihtoa katselin tammikuussa 10 tuntia ja 50 minuuttia sekä ampumahiihtoa 9 tuntia ja 30 minuuttia.

Kaikkiaan katselin tammikuun aikana 11 eri urheilulajia. Edellä esiin tuotujen lajien lisäksi seurasin tammikuussa urheilulajeista myös yhdistettyä, käsipalloa, rallia, mäkihyppyä ja pikaluistelua sekä alppihiihtoa ja koripalloa.

Tässähän näitä tilastoja minun urheilun katselemisestani tammikuun osalta. Katsellaan tilastoja uudelleen maaliskuun alussa jolloin helmikuu on saatu päätökseen. Silloin on mielenkiintoista sekin kun pääsee tekemään ensimmäisen kerran vertailujakin eri kuukausien välillä.

Tähän loppuun voin varmasti toivottaa hyvää urheilullista helmikuuta blogini lukijoille! Liikutaan sekä itse helmikuun aikana että käydään katselemassa urheilua mahdollisuuksien mukaan myös paikan päällä ja penkkiurheillaankin taas muutenkin innokkaasti!