Totaalinen synninpäästö?

Aloin vasta tänään käsittämään miksei viime aikaiset "paasaukseni" ole oikein auennut ihan perusjanarille. Ja minua on pidetty solvaajana ja raivoajana. Pätijänä. Syynä on nyt varmaan totaalinen väärinymmärrys ja epätietoisuus taustalla jotka ovat minun itseni saanut näyttämään todella huonossa valossa. 

Olen tainnut jauhaa liiankin sivistynyttä ja avarakatseista tekstiä ja analyyttisiä näkemyksiäni ja ei ole uskottu että minulla on tietoa jonkin verran mitä nämä termit ja sairaudet tarkoittavat. Ja lisää tietoa saa netistä lukemalla vaikka. Kyllähän tällaisia käsitteitä ja luonnehäiriöitä on olemassa. Ja minulla on jonkin verran tietoa mitä ne tarkoittavat. Olen ajatellut asioita myös analyyttisesti ja tosi avarakatseisesti. Kun olen sanonut että se voi olla sairas persoona niin olen sitä sairautena nimenomaan tarkoittanut. Mutta ahdasmielisemmälle ihmiselle se voi tarkoittaa lähes panettelua ja solvaamista. 

Ajatukseni joita nyt olen aivan hiton liian kauan paasannut netissä julkisesti niin on ollut lähinnä analyyttistä pohdintaa niiden tietojen, kokemuksien ja havaintojeni perusteella joita minulla on oikeasti jonkin verran kerättynä.

Nyt taisi tulla totaalinen synninpäästö minulle ja asiat alkavat hiljalleen avautumaan oikealla tavalla. Olen vedellyt vähän avarakatseisesti linjoja yhteen ja ihmiset eivät oikein ole pysyneet perässäni. 

Tämän kun vielä lopulta hyväksytte ja syötte lopulta tällaisenaan niin matka vihdoin jatkuu. Törkyturpa olikin lopulta yllättävän analyyttinen, pohdiskeleva ja sivistynyt persoona. Mutta nyt tämä paasaus on kyllä ohi. 

Tässä ne syyt varmaan lopulta on miksei juttuni ole oikein avautuneet. Mutta kun lopulta hyväksytte tämän niin matka jatkuu vaan, väärinymmärrykset oikenevat ja elämä vihdoin jatkuu.

Ison virheen olen tehnyt kun olen tällaista puhetta täällä pitkään jauhanut. Mutta nämä ovat olleet vain minun näkemyksiä. Minun ajattelulla maailmaan mahtuu paljon erilaisia näkemyksiä ja rakentavaa, toiset huomioivaa keskustelua ja ei liian herkästi tuomitsevaa ajattelua.

Mutta hiljainen hyväksyntä vain asioille että näinhän tämä taitaa nyt olla ja eteenpäin vihdoin sanoi mummo lumihangessa.

Törkyturvasta uhoajasta paljasti paljastumassa sivistynyt ihminen?

Tässä on ollut käsitykseni mukaan hirveästi matkassa kyllä väärinymmärryksiä ja minua on varmaan luultu ties miksi. Siksi jouduin aamulla huonommin nukutun yön jälkeen kirjoittamaan tuollaisen aika paljastavan blogitekstinkin. Noloahan tuollainen on tässä vaiheessa kirjoittaa mutta tässä on nyt ollut niin hirveästi väärinymmärryksiä matkassa ja ne on alkanut olemaan varmaan vaaraksikin jo omalle tulavaisuudelleni. Piti vähän mainetta yrittää puhdistaa. Kyllä minä tästä vähitellen hiljenen lopulta.

Enkä minä niin sekaisin ole ja niin hurja tyyppi ole kuin voisi tekstieni perusteella päätellä. Lopulta varmaan yllättävänkin fiksu ja sivistynyt ihminen, kun tiedän termejä oikeasti mitä kaikki ei tiedä. Minulla on sitten vain jäänyt levy jauhamaan päälle liian pitkäksi aikaa ja kun muut ihmiset eivät varmaan ole sitten kuitenkaan ole ollut oikein perillä näistä termeistä ja uskonut millään että minä se tiedän kyllä mitä nämä tarkoittaa kun olen niitä itse aikoinaan opiskellut. Mutta ei näitä tässä määrin olisi pitänyt julkisesti kirjoittaa. 

Mutta kai tämä elämä tästä vähitellen rauhoittuu. Ja palaan siihen lähtöpisteeseen missä olin ennen kun tämä show alkoi omassa elämässäni. On varmaan käynyt vähän niinkin että ihmiset eivät ole oikein uskoneet että olen itse kartalla mitä nämä termit tarkoittavat oikeasti ja uskonut että tällaisia asioita edes on olemassa. Ja olettanut sitten että minä olen törkyturpa. En minä lopulta rääväsuu ole mutta siinä olen tehnyt virheen kun olen näitä julkisesti näin kauan jauhanut. 

Eilenkin kävin lääkärin kanssa keskustelemassa ja hän kysyi minulta mitä se provosoiva käyttäytyminen minun mielestäni on. Niin sanoin että se on vaikka sitä kun toinen menee sellain äkkiä ja arvaamattomasti oviaukosta sisälle toisen nenän edestä ja saa toisen tarkoituksella hermostumaan. Tiedän myös itse mitä se narsistinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa. Ja vaikka mitä teennäisyys on, se on sellaista epäaitoutta ihmisen puheäänessä. 

Ei tässä lopulta minun mielialasta pidä muuten olla huolissaan muuten kuin että levy jäänyt päälle liian pitkäksi aikaa. Ja hirveästi ollut varmaan väärinymmärryksiä. Eikä täältä mikään uhoaja paljastu vaan olen vain koittanut herätellä keskustelua. Sitten on levy jäänyt vaan sitkeästi pyörimään paikoilleen. Mutta nyt tämä on minun osaltani vähitellen ohi ja toivon että saan ainakin vähitellen yksityisyyden takaisin elämääni. 

En tässä sinänsä mieltä ole pahoittanut mutta toivon että asiat vihdoin selviävät. Ja maineeni tietyltä osin alkaa puhdistamaan.

Aika alkaa taas jauhamaan normaaleimmista asioista. 

Väärinymmärrysten oikaisemista

Minun oma elämäni on tässä edellisen kuukauden aikana mennyt aika sekaiseksi. Ja minua on pidetty vaikka varmaan minä, hulluna, raivoajana, idioottina, kiimaisena pikkupentuna... Vaikka minä. On ollut mieletön määrä väärinkäsityksiä tässä viimeisen kuukauden aikana. Jotka on alkanut häiritsemään omaa elämääni. Väärinymmärryksiä ovat johtuneet siitäkin että ei ole oikeasti selvitetty asioita, niin kuin minä olen aikoinaan ne opiskellut ja vähän kartuttanut elämän kokemustakin. 

Olen jäänyt pyörittämään aivan liian pitkäksi aikaa tiettyä ajatusta ja huolenaihetta. Ja kun en ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut syötettyä sitä kenellekään uskottavasti niin siitä on tullut ihan helvetinmoinen pakkoajatus minulle. Ja jopa minulla kärsivällisyys on ollut kovilla kun olen vaan pitänyt sitkeästi oman pääni ja olen vain hakannut päätäni muuriin joka nyt ei millään tuntunut ensin sortuvan.

Olen eilen hakenut ammattiapua. Käynyt lääkärissä kertomassa tästä kaikesta ja varannut ajan psykologille. Jolloin pääsen tästä pakkoajatuksesta eroon lopullisesti. Tämä pakkoajatus on alkanut haittaamaan minua todella paljon, keskittyminen muuhun elämään on ollut mielettömän vaikeaa. En ole enää edes seurannut minulle aina niin tärkeitä liigapelejä ja joulukoristeetkin on yhä asunnossani paikoillaan. Hädin tuskin tiedän mikä päivä tänään on.

Hiljalleen olen päässyt eroon tästä pakkoajatuksesta ja olen tuntenut oloni jopa huippaavaksi. Maa on alkanut taas hiljalleen kutsumaan Viltsua. 

Kyllä täältä lopulta taas loppuen lopuksi aika sivistynyt ja fiksu ihminen varmaan kuoriutuu tämän kaiken sekamelskan keskeltä. Eli ei tarvi sinällään olla huolissaan. Kunhan pääsen tuosta pakkoajatuksesta eroon niin elämä alkaa taas luistamaan. Ja tulee otettua varmasti enemmän vastuuta omasta elämästä. 

Minun on suoraan tunnustettava vaikka läheiseni ei siitä tykkää todellakaan että tämä turhautumiseni johti lopulta asunnossani saamiini raivokohtauksiin. Kun en vain millään saanut näkemyksiäni perille niin siihenhän se kaikki sitten johti. Mutta turha tässä varmaan jatkossa on olla huolissaan, kyllä osaan jatkossa asunnossani käyttäytyä kun saan tämän mieltäni painaneen asian purettua vihdoin sisältäni. 

Apua olen hakenut ja kyllä nämä asiat lähtevät tästä selviämään. Vastuullinen, fiksu mies täältä lopulta kaiken sekamelskan ja väärinymmärrysten seasta kuoriutuu.

Nyt on aika alkaa minun pistämään elämääni taas järjestykseen. Naisetkin on sitten enemmän vaan kiinnostuneita kun kaiken tämän paskan seasta kuoriutuu taas vastuullinen ja itsestään huolehtiva aikuinen mies. 

Niiden valitettavien raivokohtauksieni aikana minulta taisi lipsahtaa melko isolla äänellä sellainen miehinen tunteen purkaus. En nyt sitä tähän sen enempää avaa mutta luulen että moni tietää mitä tarkoitan. Yritin jo hienovaraisesti vihjata että ei se tainnut suinkaan loukkaus olla. Mutta ei sitä silti ymmärretty vaikka minä tiedän kyllä mitä suustani päästelen ja mitä sillä tarkoitan. Ja kuinka arvostavasti mahdollisia naisia kohtelisin. 

Kaiken tämän sekamelskan seassa minua on pidetty työpaikalla jo vaikka minä naisia solvaavina kiimaisena pentuna. Vaikka ei minulla kyllä ole nyt tunteita kuin yhtä tiettyä naista kohtaan. Se on pakko nyt suoraan myöntää tässä, että ei tämä turhan innokas huutoni ole haitaksi jatkon kannalta. Vähän hillitymmin ja asiallisemmin nämä mahdolliset naisasiat kuitenkin jatkossa ja toivon tiettyä yksityisyyttä jatkossa myös muilta. Eiköhän tämä tilanne tästä hiljalleen taas rauhoitu. 

En ole silti työkaveri joka nyt jokaista naispuolista työkaveria kyttää sillä mielellä. Enkä välttämättä tätä yhtäkään pelkästään vain sillä ajatuksella ajattele itse. Näitä asioita on nyt vain pakko tässä tunnustaa koska ei nämä asiat muuten oikene oikealla tavalla ja sillä voi olla haittaa tärkeillekin mahdollisille yksityisasioilleni. 

Olen erittäin pahoillani että elämä on mennyt tällaiseksi sekamelskaksi tässä viime kuukauden aikana ja olen käyttäytynyt oudosti työpaikalla ja jopa asunnossani. Se on johtunut nyt siitä että en ole saanut omaa asiaani ja näkemyksiäni kerrottua ja se on alkanut minua turhauttamaan. 

Olen käyttäytynyt työpaikalla jopa vähän tökerösti viime aikoina. Minulla on varmaan jopa esiintynyt sellaisia miehisiä juttuja jotka eivät oikein työpaikalle sovellu ja kun on ollut tuota paniikkihäiriötäkin taas, niin ne on lisännyt luomaan minusta tietynlaista ja vääränlaista mielikuvaa minusta. Kaiken tämän myllerryksen seassa on ollut vaikea pitää tunteita kurissa ja se on vaikuttanut käyttäytymiseeni. Minun on nyt pakko varmaan näitä asioita tässä tunnustaa suoraan ettei ne vaikuta mahdollisiin isompiin juttuihin mitä voi ehkä edessä olla. 

En ole kaikesta huolimatta se kiimainen pentu joka haluaa paneskella kaikkien naisten kanssa mutta ei sille voi koskaan mitään mistä niitä mahdollisia kiinnostavampia tapauksia eteen tulee. Nyt on vain tunne että näitä asioita on tässä suoraan käytävä läpi sillä väärinymmätrettynä niistä voi olla minulle jatkossa hallaa. Mutta toivon silti vähän yksityisyyttä omiinkin asioihin vähitellen. Kyllä aikuinen mies osaa jatkossa mahdolliset naisasiansa hoitaa, vähän hillitymmin ja asiallisemmin. Eikä niin rehvastellen. Ja sellaista tunteiden purkua se taisi viimeksikin olla. 

Olen pahoillani että elämäni on ollut tällaista viime aikoina. Mutta naapurit nyt ainakin saa jatkossa olla vähitellen huoletta, kyllä täältä lopulta ihan fiksu ja vastuullinen aikuinen mies paljastuu. En ole koskaan välittänyt itse oikein maineestani mutta toivon että nämä väärinymmärrykset vihdoin oikenee. Ja saan vaikkapa alkaa keskittymään niihin vähän olennaisimpiin juttuihin oman elämäni kannalta.

Vähitellen eteenpäin jo. Olen itse hakenut tosiaan keskusteluapua ja eiköhän se elämä tästä taas vähitellen lähde sujumaan. 

Väärinymmärryksiä, harhaluuloja, nopeasti tuomitsemista

Huomenta,

Minulla on tunne että olen ollut aika totaalisestikin väärin ymmärretty pitkän aikaa ja se on jopa ollut vaaraksi minulle. Jos nyt joskus koittaisi minunkin päivä ja se oikea päivä, jolloin minut ymmärretään täysin oikein. Nyt taitaa olla yhä niin että se oikea tieto kaikista asioista ja kokemuksista on minulla ja ne luulot muilla. Ja niiden luulojen pohjilta minua on solvattu ties miksi. Ei siinä mitään ja en ruikuta siitä , en ole ihminen joka paljoa maineestaan edes välittää. 

Mutta jotenkin on nyt vaan sellainen fiilis että ihmiset ovat tuominneet minut kovin herkästi vailla oikeaa faktaa siitä miten asiat ovat elämässäni menneet. Ja asioita ei ole koitettu edes selvittää oikeasti. Ja ollaan yhä tietyllä tavalla hyväuskoisia uskomaan siihen että voiko tällaiset asiat pitää paikkansa. Mutta olen niin pitkään jo odotellut omaa vuoroani että alkaa jo äänikin nousemaan. Olisiko jo nyt aika ymmärtää nämä asiat täysin oikealla tavalla minun kannaltani myös. Voisiko joku vihdoin kuunnella myös minua ja ottaa tosissaan?

Ensinnäkin aloitetaan tästä, en ole koskaan selvitellyt kenellekään tai pyydellyt lupia tuoda ja kirjoitella omia näkemyksiä julki. Osaan ajatella itsenäisesti ja uskallan tuoda omia näkemyksiä kokemustenkin ja faktapohjienkin kannalta julki. 

Niin hirveästi ollut matkan varrella jostain syystä väärinymmärryksiä että morjes. Alkaa jo vähitellen raivostuttamaan. Ihmiset on nyt jostain syystä herkkiä oikeasti tuomitsemaan vaikkei edes tiedetä varmaan miten asiat oikeasti ovat. Onhan se outoa että yhtä äkkiä tavallisella keittiötyöntekijällä on näin paljon tietoa tietyistä asioista mutta se johtuu siitäkin mitä olen aikaisemmassa elämässä tehnyt ja kokenut. 

Ensinnäkin, en ole missään vaiheessa leveillyt ja raivonnut kokemuksillani. Olen ollut aikaisemmassa elämässä aika lahjakaskin toimittaja Jatkoajassa ja siellä oli paljon muilta sellaista tärkeilyä, siksi sanoin että minun on vaikeaa olla paikassa jossa sitä paljon esiintyy. Koska suorastaan inhoan sellaista tärkeilyä, inhosin jo silloin. Marko Tuulola on suorastaan raivonnut minulle yhden hävityn pelin jälkeen että häivy sinä vittuun sen vihkos kanssa, silti marssin kyselemään kommentteja silloinkin. Samoin Ville Viitaluoman sain kerran raivostumaan ja hän käski minun keksimään parempia kysymyksiä. Samoin olen HPK:n häviämän 8-2 pelin jälkeen suoraan kysynyt niinkin kovalta hemmolta kuin Tuukka Mäkelältä että häcettääkö. Tämä vain siksi että saan myyvempiä kommentteja sinne Ilta-Sanomiin. 

Olen ruoskinut tässä matkan varrella erästä menneisyydestäni nostamaani henkilöä yhtä äkkiä mutta kyse ei ole ollut katkeruudesta tai vanhojen turhaan esille kaivelusta. Vaan silloin kiinnitin huomiota oikeasti tiettyihin piirteisiin ja persoonan käyttäytymiseen sekä siihen koko touhuun mitkä voisivat jopa kieliä sairaudesta nimeltä narsismi. En ole tarkoittanut tätä missään vaiheessa keneenkään kohdistettuna loukkauksena, vaan olen osoittanut sillä syyn siihen miksi olen silloin opiskellut ja tutkinut just narsismiin liittyviä asioita. Ja olen aika hyvin perillä mitä narsismi oikeasti tarkoittaa. Ja kuinka vakavat seuraukset sillä voi olla. Lisäksi siellä Antti Wenströmin alaisuudessa opin varmaan sitten tietystä hyväuskoisuudesta ja naiviudesta pois. 

Olen itse kovin sanoin tässä yhtä äkkiä arvostellut Jatkoajan entistä ja kai pitkäaikaisinta päätoimittajaa mutta silloin voi huoletta sanoa mielestäni painavaakin kritiikkiä jos siihen on oikeasti aihetta. Wenströmhän oli todella kateellinwnkin minulle ja käyttäytyi minua kohtaan aikoinaan hyvin provoavastikin. Nämä on isoja, pahoja kritiikkejä mutta kriitikkiä joka pitää täysin paikkansa. Hyväuskoinen ihmisen on varmaan tällaista kuitenkaan vaikea uskoa kenestäkään. Mutta asioista perillä olevat varmasti pystyvät omat näkemykseni allekirjoittamaan. 

Syy miksi olen hänet nyt vuosien jälkeen yllättäen nostanut esille on se että epäilin silloin voisiko jopa hänenkin käyttäytymisen taustalla olla sellaista narsismia sairautena koska meno oli sen mukaista että se sai minut aiheellisesti sitä pohtimaan. Ja otin silloin selvää asioista. Ja olen vähän koittanut tuoda ihmisten tietoon miten tällainen persoona voi sitten käyttäytyä. Ja millaista se meno voi olla. 

Menneiden takia minulla on paljon tietoa nyt sitten siitä narsismista sairautena muistoissani ja lisää löytyy oikeasti perehtymällä asiaan. Eikä vain luulemalla. Olen sitten pistänyt tietojeni perusteella valitettavasti yllättäen esimieheni koko persoonassa merkille sellaisia piirteitä jotka voivat kertoa tietynlaisesta sairaudesta tai luonnehäiriöstä. En ole selvitellyt tai vinkunut, raivonnut vaan aina ajatellut kyllä nyt asioita laajemmin ja tehnyt tietojeni, havaintojeni ja kokemusteni perusteella kokonaisvaltaisempia näkemyksiä siitä että kyseessä voi olla nyt oikeasti sairas persoona. Ja jostain syystä, vähän turhankin mennyt varoittelemaan ihmisiä tässä että kannattaa olla sellain valppaana hänen kanssaan jos hän on tällainen persoona joksi häntä luulen. Tällainen persoona voi käyttäytyä just arvaamattomasti ja provoavasti. Ja nämä eivät ole mitään leikin asioita vaan vakavia asioita. 

Tässä on kyllä nyt niin sekaisin varmaan asiat olleet minun elämässäni ja pyörinyt väärin ymmärryksiä ja väärin tulkintoja siellä ja täällä käsittämättömän paljon. Osa johtunee varmaan nyt kyllä siitäkin että on luultu miten asiat on ja ei ole otettu niistä selvää. Nyt kyllä minunkin ääni vähän hiiltyy jo hiljalleen koska olen joutunut varmaan niin paljon väärin ymmärrysten uhriksi ja se on varmaan saanut minut huonoonkin valoon. 

Ketään naista en ole tarkoituksella solvannut tässä viime viikkojen aikana tai mennyt henkilökohtaisuuksiin. Olen puhunut ja nostellut esille korttia nimenomaan sairauden kannalta. Ja ollut huolestunut. Epäillyt että voisiko olla sairaudesta jo kyse. Tai mikä se narsismi tai vastaava luonnehäiriö sitten on. Nämä on asioita ja sanoja mitkä äkkiä otetaan loukkauksena jos ei tiedetä että tiedän itse mitä nämä sanat tarkoittavat ja käytän niitä harkiten. Ja osaan ajatella myös itse ja tulla omin avuin toimeen. Taidan olla jo mies jolla kyllä itselläänkin pääkoppa pelaa. Ja olen koittanut tuoda näitä asioita esille huolen aiheena, ja voin olla väärässä epäilyjeni kanssa. Hyvään ja rakentavaan keskusteluun kuuluu monet eri näkökulmat eikä äkkiä tuomitseminen. 

Tiedän myös mitä sanat teennäisyys, provoava käyttäytyminen ja tunteilla manipulointi vaikka tarkoittavat koska aiemmassa elämässä jouduin näiden kanssa paljon tekemisiin. Nämäkin on sanoja mitkä menevät äkkiä loukkauksina mutta nyt olen käyttänyt niitä kritiikkinä ja perustelemaan tuota huolen aihettani. Suorastaan inhosin siellä toimittajapiireissä teennäisyyttä jota siellä oli paljon ja siihen ehti tulemaan jo sellainen inho-reaktio. Nyt olen joutunut huomaamaan esimieheni puheessa tällaista samanlaista teennäisyyttä, äänen sävy muuttunut hirveästi ja en ole kyllä tykännyt yhtään. Ja se sama inho-reaktio on heti tullut. 

Minua on myös varmaan pidetty tyhmänä esimiehestäni lähtien kun en ole tiettyihin provoamisyritylsiin reagoinut millään tavalla. Mutta näissä voi olla nyt niin vakavat seuraukset että jos näihin lähtee mukaan niin luulen että on parempi ryvettäö itseään ihmisten edessä ja pilata mainettaan kuin lähteä siihen leikkiin. Mielummin terveys ja sellainen itsenäisyys kuin maine. Nämä on niin isoja asioita että ihmiset ehkä vähän naiveina ja hyäcuskoisinakin ei oikein nyt välttämättä ymmärrä mihin ne on minua ajamassa jos ja edelleen jos epäilykseni pitävät paikkansa. Minulla ei ehkä ole enää kohta muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa työpaikkaa. Koska se on varmaan sitten viisaampi ratkaisu loppuelämän kannalta.

Olen myös aikoinaan viettänyt iltaa Sirkuksessa Marko Tuulolan kanssa. Ryypännyt, jorannut, heitellyt yläfemmoja ja kuunnellut kuinka Tuisku pyytää soittamaan perinteiset Paranoidit. 

Ja edelleen ja yhä edelleen nostan esille sen pointin että tämä on vain minun näkemykseni ja epäilykseni asiasta. Ymmärrän kyllä hyvin jos muilla on muunlaisia ajatuksia. Ei näitä niin tuomitsevasti pidä heti ottaa. 

Ja tiedän vanhojen oppieni mukaan että viestinnällä voi vaikuttaa ja olen sitä tyhmänä vähän yrottänytkin. Sekään ei ollut selittelyä tai lässyttelyä vaan perustui siihen mitä olen tehnyt ja minkälaiset tiedot ja opit minulla on aiemmasta elämästä hankittuna.

Ja nyt minulla on alkanut taas ilmenemään erittäin vahvasti myös tuota jonkinlaista diagnosoitua paniikkihäiriötä mutta se varmaan johtuu siitä nyt että olen niin hermostunut. Noloahan se on ja ei sellaista pitäisi olla työpaikalla mutta ei se ole tahdon alainen asia vaan jonkinlainen sairaus myös. Jolle en voi mitään.

Narsismia vai ei?

Minulla on nyt kyllä fiilis että tämä koko minun elämä on lähtenyt nyt ihan lapasesta. Ja tullut ympärille vähän turhankin suuri kohu. Asioista ei ole puhuttu suoraan mutta kyllähän minä sen osaan vähän aistia että olen nyt jollain tavalla monen ajatuksissa. Ei tästä näin suurta numeroa pitänyt tulla. Kunhan olen yrittänyt tuoda sivistyneesti mietittäväksi voisiko lähin esimieheni olla nyt sairautena ajateltuna narsisti. Ei missään nimessä loukkauksena tämä. Tällainen ikäväkin aihe on nostettava esille silloin kun jos siihen on aihetta eikä sitä käytetä loukkauksena.

Aikoinaan opiskelin mitä narsismi on ja olen nyt huomannut monia merkkejä jo pitkän ajan tuosta sairaudesta. Tämä ajatus jäi pyörimään päähäni kyllä nyt vähän turhan pitkäksi aikaa mutta jos nyt oikeasti vähitellen pääsee eroon tämän ajatuksen pyörittämisestä päänupissa. Asioista voi käydä rakentavaa keskustelua ja olla ihan vapaasti eri mieltäkin. 

Minun on tällä hetkellä melko ahdistavaa käydä töissä kun olen aistittavami että pyörin nyt vähän jokaisen ajatuksissa ja juorujen kohteena. Olen aika hermostunut enkä osaa olla sellain vapautuneesti. Tämä on kyllä niin vakava sairaus että on oikeasti kyllä vähän arveluttavaakin että tämä on näin isoksi numeroksi noussut. 

Olen myös ollut aistittavissa ja huomaavinani että keittiöllä minua koitetaam ryhmäpainostuksesta ajaa näyttämään tunteita enemmän eli just siihen miten ei pitäisi sitten kyllä narsistin kanssa toimia. Toivon että saan edes oman pääni pitää ja omat ajatukseni ja luuloni sekä toimia niiden mukaan. Ihmiset eivät oikein ole edes varmaan ymmärtäneet kuinka vakava sairaus tämä sitten olisi. Ja kuinka vakavia vaikutuksia sillä voi olla. 

Minäkin mielummin vaihdan sitten työpaikkaa jos en saa pitää omaa päätäni ja luulojani tästä asiasta ja toimia niin kuin toimin. Ei tämä mikään leikin asia ole vaan sitten kyllä sairaus jolla voi olla jopa tuhoavia vaikutuksia. 

Mutta eiköhän tämä asia nyt minun puolestani ole nyt lopulta käsitelty. Minä ajattelen niin kuin ajattelen ja toivottavasti saan pitää omat käsitykseni. Ja toimia niiden mukaan. Tämä on niin vakava sairaus mahdollisesti että minun on kyllä nyt ryhmäpaineesta huolimatta vaan pidettävä pää kylmänä. 

Olen tehnyt matkan varrella isojakin virheitä mutta ei niitä nyt kannata liikaa jäädä murehtimaan. Kunhan nyt vain olen yrittänyt tuoda sivistyneellä tavalla tämän huolen aiheeni esille. En kenellekään ruikuta ja valita vaan enemmänkin olen itse naureskellut tosi paljon menneille. On tullut paljon toilattua mutta kai se tästä hiljalleen rauhoittuu. Virheistä otetaan opiksi ja mennään eteenpäin. 

Aamun ajatukset

Minusta on alkanut tuntumaan että tämä huolen aihe mitä olen jo pitkään pyöritellyt päässäni on sellainen mistä muut nyt taitaa olla kyllä jopa ulkona. Olen valitettavasti havainnut sellaista että ihmiset nyt luulevat tietävänsä enemmän mitä oikeasti tietävät. Ja tämä keskustelu mitä koitan käydä tässä läpi taitaa olla aika hedelmätön näillä askelmerkelllä. 

Olen jopa havainnut että ihmiset tuomitsee tosi herkästi minun havaintoni jotka perustuvat jonkin verran myös tutkittuun tietoon ja jonkin verran myös elämän kokemuksiin. Ihmiset tuomitsevat nyt vähän liian äkkiä havaintoni ja päätelmäni sellaisella luuloillaan. 

Ensinnäkin, tuntuu että näen töissä nyt herkemmin sellaisia asioita jotka voivat kieliä sairaudesta. Tämä aiempien elämän kokemustenkin perusteella. Olen aiemminkin elämässäni kohdannut paljon tällaista tahallista provsointia jossa toinen ihminen on selkeästi yrittänyt vaikuttaa tunteisiini. Ja jos olisin siihen provosointiin reagoinut niin tämä toinen henkilö olisi ollut vain mielissään. Todennäköisesti. Se on sellaista tunteilla manipulointia.

En ole koskaan halunnut loukata ketään vaan ymmärrän kyllä hyvin mitä se termi tarkoittaa mitä olen alkanut enenevässä määrin pohtimaan. Ja kuinka vakava sairaus se on. Nyt tuntuu vain siltä että moni muu ei nyt oikein hahmota näitä asioita. 

En vedä tätä korttia minkään huonon käytöksen tai solvauksen perusteella vaan ihmispersoonan. Ja en todellakaan mitenkään heppoisesti. Mutta tämä taitaa nyt olla vähän hedelmätöntä keskustelua jossa asiat uudelleen ja uudelleen kääntyy herkästi minua vastaan sellaisen herkän tuomitsevuuden takia ja tuomitaan vielä olettamuksilla, varmaan perehtymättä edes itse asioihin. Tältä tämä nyt on alkanut kyllä tuntumaan.

Voisiko jo vihdoin ja viimein minunkin aika koittaa?

Olen töissäni joutunut olemaan jo pitkään todella haastavassa tilanteessa. Vähän liian vaikeassa tilanteessa pelkälle tällaiselle duunarille. Olen joutunut olemaan murheideni kanssa aivan liikaa yksin ja pyörittämään tiettyjä huolia ja ajatuksia jo liikaa vain omassa mielessäni, olen koittanut kertoa asioista ja huolistani muille mutta kukaan ei vain pysty suostumaan ottamaan asioita vastaan niin kuin ne esitän. Se tuntuu nyt olevan mahdottoman vaikeaa. 

Ja se on alkanut olemaan jo niin tuskastuttavaa p:tä että alan olemaan jo vähän henkisesti loppu. Aina tulee vastaan henkilö joka luulee tietävänsä enemmän ja tuomitsee minun kokemuksiini ja oikeisiin tietoihini entisessä elämässä viestintätaitoihinikin perustuvan arvion ihmistyypistä.

En pysty Facebookissa niin vain nimiä heittämään tiskiin mutta entisessä elämässäni oikeastaan lopulta jouduin tutustumaan henkilöön jonka luonteen ja ihmispersoonan takana epäilin olevan tietty sairaus joltain osin. Epäilin sitä silloin ja tutkin jo sen takia silloin paljon tietojakin miten tällainen ihminen mahdollisesti käyttäytyy. En vetänyt siis mielipiteitäni pelkästään hatusta vailla mitään pohjaa vaan harkiten ja tietojeni ja kokemusteni pohjalta tein johtopäätökseni ja epäilyni tuolloin. Opin tuolloin tunnistamaan niitä piirteitä ja käyttäytymistapoja miten tällainen ehkä tietyn sairaiden omaava ihminen voisi käyttäytyä, millainen se voisi olla. 

Olen alkanut joulukuun puolivälissä yllättäen kiinnittämään valitettavasti samoihin tällaisiin luonteen piirteisiin ja kaikkeen käyttäytymiseen sun muuhun liittyviin juttuihin huomiota valitettavasti myös lähimmän esimieheni käyttäytymisessä ja luonteen muutoksessa. En ole heitellyt kommenttejani musta tuntuu fiiliksellä ja ajattelemattomasti vaan vakaastikin harkiten ja miettien sekä tietoihini ja kokemuksiini perustuen. Yhä enevemmässä määrin olen erittäin valitettavasti alkanut kiinnittämään samoihin piirteisiin, käyttäytymiseen ja luonteen muutokseen huomiotani kuin entisessä elämässäni. Ja tämä voi jopa kieliä nyt sitten mahdollisesti tietystä sairaudestakin. 

Joulukuun puolivälissä alkoi sellainen nyt voi sanoa suoraan että paska omassa elämässäni joka soisi tulevan jo vihdoin ja viimein päätökseen koska minä alan olemaan jo henkisesti loppu ja tämä ahdistus alkaa olemaan jo minulle pakkomielle. Olen vain koittanut kertoa että tämä touhu ja persoona sekä käyttäytyminen sun muu jostain syystä muistuttaa hyvin paljon erästä vaihetta elämässäni muutama vuosi sitten. Silloinkin epäilin vahvasti voisiko tietty sairaus olla jopa kaiken takana ja nytkin joudun näin jo epäilemään. Tämä ei ole loukkaus, en ole törkyturpa, en hassuttelija vaan joudun nyt heittämään epäilykseni tiskiin elämän kokemukseni, edellisessä elämässä hankkimieni viestintä- ja ihmistuntemustaitojeni, tutkitun tiedon sekä kaiken näkemäni ja kokemani perusteella. Ajattelevaisesti. Tätä on sitten vaan niin saatanan mahdotonta syöttää oikeastaan kenenkään ymmärrettäväksi tällaisenaan.

En halua päteä vaan olen vain ollut jo pitkään huolissani. Mutta älkää minua kuunnelko ja tosissaan ottako, enhän minä mitään osaa ja tiedä. 

En tiedä onko sitten ihmisten naiviutta, hyväuskoisuutta ja muuta vastaavaa ollut myös se että olen pelkästään kertonut kohdanneeni omassa elämässäni kylmää ja tunteetonta käyttämistä, kovaa provosoimista sun muuta. Näitä on nyt jostain syystä ollut erittäin vaikeaa ollut syöttää tällaisenaan ihmisten uskottavaksi. Mutta soisin jo vihdoin minunkin aikani koittavan. 

Viestinnällä voi pyrkiä myös vaikuttamaan

Olen toiminut viime viikot erittäin kyseenalaisella tavalla ja olen siitä pahoillani. Olen kuitenkin tiennyt koko ajan mitä olen pyrkinyt tekemään. En ole niinkään lopulta raivonnut vaan pyrkinyt tuomaan omia näkemyksiäni yhteisöni hyväksi tässä mahdollisesti kinkkisessä tilanteessa. Toisten on ehkä vaikea käsittää mitä kaikkea olen lopulta käynyt läpi viime viikot, kuinka pahoja muistoja. 

Jos ei ole nähnyt itse millaista todella kylmää ja provoavaa toimintaa on maailmassa niin kuin minä toimittajan hommissa aikoinaan niin voi olla ehkä liian naivi ja hyväuskoinen ymmärtämään että sellaista käytöstä voi maailmassa olla. 

Kohtasin ennen toimittajan hommia tehdessäni kyseenalaistakin toimintaa ja niillä ei ollut hyviä seurauksia. Nyt olen seurannut vierestä jo melko pitkään tällaisia samanlaisia piirteitä ja ollut huolestunut. Mielestäni aiheesta. Ihminen joka on tietämätön kokemuksistani niin voi olla oikeasti vaikea ymmärtää mitä olen tässä käynyt läpi. Kun kyseessä ei ole pieniä ristiriitoja vain ja herkästi herneen nenään vetämistä.

Olen toiminut kyseenalaisella tavalla mutta jos kokemuksieni perusteella toimivat vaistoni osuvat oikeaan niin oikeastaan muunlaista mahdollisuutta toimia ei oikein ole edes ollut. 

Langat oli hänellä näpeissään. Olen tässä pyrkinyt vaikuttamaan viestinnällä ja saada vähän ihmisiä pois liiasta hyvänuskoisuudesta, kyseenalaistamaan asioita ja epäilemään onko nyt kaikki oikeasti kohdallaan. Omien elämän kokemukseni ja aiemmassa elämässä hankkimieni tietojeni ja taitojeni perusteella on syytä nyt pitää vähän tuntosarvet hereillä.

Ja juoruilukin on silloin hyvästä jos sillä pystyy vaikuttamaan ihmisten ajatteluun edes hitusen.

Omia kokemuksia yhteisön hyväksi

Asioita on kai vaikea nyt yhtä äkkiä etukäteen niistä etukäteen tietämättömien ottaa tosissaan. Ja kun ne ovat sen verran isonkin luokan asioita. Ja kun olen ennen monta vuotta elänyt sellaisissa piireissä missä moni muu ei varmaan työpaikallani ole elänyt. Ja nähnyt siellä paljon sellaisia eleitä ihmisissä mitkä nyt samat olen nähnyt esimieheni käyttäytymisessä jo sen joululounaan jälkeen. Ja ollut siitä asti jo huolissani, epäillyt että tästä ei tule hyvä seuraamaan pitkässä juoksussa varsinkaan.

Olin vuosia sitten lahjakas harrastetoimittaja ja tein parin vuoden ajan toimittajan töitä palkasta myös Ilta-Sanomiin. Tein otteluraportteja HPK:n peleistä. Ja varsinkin haastatteleminen oli minun ykköstaitoni. Tein pitkiäkin haastatteluja ja olin niissä aidosti mukana, en vain kysellyt kysymyksiä paperilta vaan seurasin oikeasti ihmisten käyttäytymistä ja luin fiiliksiä myös sanojen välistä. Opin tulkitsemaan ihmisten käyttäytymistä.

Siellä verkkolehden toimituksessa vaihtui sitten päätoimittaja yhdessä vaiheessa ja puikkoihin astui uusi päätoimittaja. Koska olin oikeasti se lahjakkaimpana toimittajan alkuna pidetty kirjoittaja niin sain silloin sietää todella törkeää käyttäytymistä. Mutta minun oli vain pakko oppia sietämään se ja käsittelemään tunteitani, olemaan rationaalisempi. Minun oli pysyttävä toimituksessa että saisin juttujani lehteen ja itseäni vietyä lähemmäksi ammattitoimittajan uraa. Todellakaan helppoa se ei ollut aina ja hermot oli kireällä monesti. En edes tiedä ymmärtääkö edes kaikki kuinka kylmä ja tunteeton ihminen voi pahimmillaan oikeasti olla. Harvemmin näitä kai ihan suorittavaa työtä tekevälle työntekijälle tulee vastaan, näitä on kai enemmän muissa piireissä. Kuten journalismialalla.Nyt on turha olla liian hyväuskoinen, vaan ymmärtää että on olemassa sitten myös oikeasti tunteettomia ihmisiä. Sellaisiakin joilla on todella ylikorostunut ego.

Minä opin silloin kyllä pitämään hermoni kurissa vaikka sain sietää todella provokaatistakin käyttäytymistä. Nämä eivät kai ole oikein edes ihan perusjanareiden juttuja ja kokemuksia. Ja silloin opin tulkitsemaan aidosti niitä eleitä mistä pitää alkaa olemaan huolissaan. 

Vähän sellaisia merkkejä tärkeilystä. Jatkoajan toimituksessa oli paljon tärkeilevää ja teennäistä käyttäytymistä. Kun on kohdannut niin paljon teennäistä käyttäytymistä niin oppii hyvin huomaamaan milloin ihminen ei ole kyllä oma aito itsensä. Vaan ehkä jopa pyrkii miellyttämään muita ensi alkuun tarkoituksella, muut lähtee siihen mukaan ja sitten se muuttuu määräämiseksi vähitellen. Ja sellaisella teennäisellä.mielistelyllä ihminen pyrkii manipuloimaan toiset puolelleen.  Eihän tällaista käyttäytymistä kai ihan jokainen ihminen kohtaa elämässään, mutta toimittajapiireissä tämä oli aika yleistä ja sen teennäisyyden oppi hyvin tunnistamaan.

Heti jo silloin joululounaan jälkeen kiinnitin valitettavasti esimiehessäni tiettyihin muutoksiin käyttäytymisessä huomioni ja näitä muutoksista olen vähän huolissani ollut. Vähän sellaista povokaatista käyttäytymistä, turhaa raivostuneisuutta, tärkeileviä piirteitä ja sitä että nyt ihminen ei ole kyllä ihan.enää aito oma itsensä. Just näitä samoja piirteitä opin huomaamaan sen silloisen päätoimittajankin käyttäytymisessä. Ja ne on piirteitä mistä pitää olla kyllä huolissaan ja kyseenalaistaa oikeasti ollaanko nyt ihan oikealla polulla. Liian sinisilmäinen ja kiltti ei saisi olla. Ja nyt pitää osata ajatella omilla aivoillaan ja osata arvostaa omaa käyttäytymistä. Olla sellain rationaalinen ja jämäkkä sopivalla tavalla.

Minäkin olen valtavan pettynyt enkä olisi halunnut missään nimessä että tässä olisi näin käymässä. Minä tulin ennen todella hyvin toimeen tämän esimieheni kanssa ja arvostin häntä todella paljon niin ihmisenä kuin johtajanakin. Hän oli varsin hyvä esimerkiksi motivoimaan työntekijöitä, piti ilmapiiriä hyvänä, oli hyvä henkilöstöjohtamisessa. Toivoin jopa että hänestä tulisi vähitellen kaverini oikeassa elämässänikin sillä hän oli ensin miellyttävä persoona ja tulin todella hyvin juttuun hänen kanssaan. Meillä juttu aina luisti ja tulimme hyvin toimeen. Vaikkei esimiehen kanssa saisikaan koskaan kaverustua liikaa.

On varmasti vaikea nähdä totuutta, niin minunkin aluksi oli mutta silloin kun on aihetta olla huolissaan niin pitää pystyä olemaan. Muuten meitä voidaan viedä kohta kuin pässejä narussa ja työnteko on pelkkää tunteetonta suorittamista.  mutta omia ajatuksiaan pitää osata kyseenalaistaa jos siihen on tarvetta ja mielipidettä vähitellen muuttaa jos siihen on tarvetta oikeasti. Ei tule mahdollisesti huijatuksi. Jatloajassakin tämä päätoimittaja pyöritti sitä lehteä oman egonsa hyväksi, ei lähellekään yhteisen edun vuoksi. Minä olen aiemmassa elämässäni jo kylmän ihmisen kohdannut ja hänenkin kanssaan oppinut tekemään yhteistyötä sitten kuitenkin. Mutta vaikeaa se oli. Se käyttäytyminen ja puhuminen on pahimmillaan niin provokaatista ja arvaamatontakin ja tällaisen ihmisen on vain annettava pitää oman mielipiteensä sekä hänen on pysyttävä itse täysin vallan kahvassa, jos siihen yrittää puuttua ja sanoa omia mielipiteitä niin vastaan voi tulla erittäin provoavia puheita. Ja tällainen ihminen on erittäin taitava manipuloimaan ihmisiä puolelleen, sellaisella ylikotostuneella mielistelevällä käyttäytymisellä ensi alkuun. Siihen ei saisi lähteä mukaan vaan pitäisi pystyä peittämään tunteensa ja toimia vain mahdollisimman rationaalisesti. Mutta jos tällainen henkilö huomaa että joku ei lähdekään hänen mielistelyynsä mukaan niin edessä voi olla tätä henkilöä kohtaan erittäin kylmää käyttäytymistä, sellaisen tietynlaisen "hovin" ulkopuolelle jättämistä. Ja arvostelua mikä ei välttämättä pidä edes paikkaansa mutta on provosoivaa. Minäkin sain esimerkiksi eilen kuulla että en ole enää niin omatoiminen ollut vaikka olen kyllä mielestäni ollut. Ja hoitanut hyvin hommani. Nyt on vaan minun pidettävä pääni kylmänä ja osattava arvostaa itse itseäni. Nykyisen esimiehen viestintä on alkanut olemaan oikeasti myös aika epäselvää, ohjeistaminen. Tällaisella viestinnällä ihminen voi pyrkiä siihen että hän todella saa pitää vallan pelkästään omissa käsissään. Jatloajassakin tämä päätoimittaja lopulta päätti lähes kaikesta, oli todella sokea ongelmille. Kaikki näytti hänen mielestään niin helvetin hyvältä vaikkei se niin todellakaan oikeasti ollut. Hänen oli vaikea kuunnella aidosti muita ja ei osannut ottaa vastaan kritiikkiä vaan hermostui tästä todella paljon ja vastasi siihen vähähtelevällä ja provokaatisilla viesteillä.

Siksi onkin erittäin vaikeaa nyt ottaa tämä muutos esimiehen käyttäytymisessä hänen itsensä kanssaan suoraan puheeksi koska voi olla että hän ole kuuntelevinaan mutta ei oikeasti kuuntele tai sitten pyrkii kieltämään kaiken tai jopa suuttuu. 

Jatkoajassa tämä kyseinen päätoimittaja puhui todella paljon itsestään ja saavutuksistaan. Ja valitettavasti olen esimiehessäni jo jonkin aikaa pistänyt merkille että hän on alkanut puhumaan paljon omista asioistaan. Ennen hän kuunteli paljon muita ja kyseli muiden kuulumisia. Ja jos hän sattuukin kysymään kuinka menee niin näkee vähän että hän ei ole siitä oikeasti kiinnostunut. Ja hän ei kysele enää niin paljoa muiden elämistä. 

Olen vaistonnut monia tiettyjä piirteitä nykyisessä esimiehessäni ja sellaisia joista on syytä olla huolissaan ja jopa kyseenalaistaa ollaanko nyt oikealla polulla. Se miksi minä osaan rohkeasti kyseenalaistaa esimieheni käyttäytymistä on se tosiaan että olen kaiken tämän kokenut ennenkin. Ollut siinä johtajan vieressä alaisena, katsellut todella huonoa johtamista, ihmisiin kohdistuvaa huonoa käyttäymistä ja kärsinyt kaikesta eniten itse. Koska olin silloin aikoinaan se oikeasti jolle tämä päätoimittaja oli eniten kateellisim, siksi varsinkin minuun kohdistui se huono käyttäytyminen ja se oli sitten kyllä todella huonoa pahimmillaan. Joskus se oli teennäistä ja mielistelyä mutta vain siksi että hän saisi vaikutettua ajatuksiini ja saisi minut tekemään palveluksia. 

Olen ennen ollut tilanteessa jossa olen seurannut vierestä myös esimiesopit saaneena ala-arvoista johtamista, se vitutti jo helvetisti. Tiesin että tästä ei hyvä tule seuraamaan, eikä tullut. Jatkoajan verkkolehden jyrkkä alamäki alkoi vähitellen. Yhteisön hyvä ilmapiiri meni vähitellen pilalle ja tuli sellaisia merkkejä että ihmiset on vain suorittajia, sellainen tunne siitä tekemisestä vähitellen poistui kokonaan. Ja samanlaisia piirteitä olen kyllä nykyisessä esimiehessänikim vähitellen huomannut, hän on alkanut olemaan etäisempi ja pelkkä suorittaja. Hän on alkanut vähemmän ottamaan toisten ihmisten tunnemaailmaa huomioon. Jos vaistoni osuu oikeaan niin ei tällaisella tunne-elämällä ole tämänkaltaisille ihmisille merkitystä kuin silloin jos hän pyrkii niistä jollain tavalla hyötymään. Muuten vain suoritetaan. Vitut aidoista tunteista.

Olen elänyt sellaisen jakson aiemmin elämässäni että vitutti, raivostutti ja pahaa teki. Ja siinä samassa vielä joutunut kärsimään huonosta käytöksestä. Se oli kova elämän vaihe ja minä en pysty sellaista enää uudelleen kyllä elämään. Se rikkoo minut täysin koska minä en luule vaan tiedän millaista paskaa se sitten on. 

En pelaa esimiestäni vastaan tai muutakaan. Ja olen ollut myös todella pettynyt mutta vitun huolissani. Kun tiedän mitä näistä voi seurata. Ja ne ei ole pahimmillaan todellakaan miellyttäviä juttuja. Silloin ennenkin minua ei otettu tosissaan ja kaikki kääntyi minua vastaan vaikka olin kyllä silloinkin oikeassa. Ja ei se Jatkoajan verkkolehtikään ole vieläkään tainnut nousta sieltä alakulosta. Vaikka oli ennen todella arvostettu harrastejääkiekkolehti. Tätä mieltä on myös moni lukija ja esimerkiksi moni on keskustelujen mukaan lopettanut kokonaan kyseisen verkkolehden lukemisen.

Ottaisin asiat puheeksi suoraan esimieheni kanssa mutta kun jos olen oikeassa mikä on alkanut omiin silmiini näyttämään valitettavasti yhä varmemmalta niin ei hän ainakaan aidosti enää kuuntele kritiikkiä ja ota siitä onkeensa. Asioihin olisi hyvä puuttua riittävän ajoissa jollain muilla keinoin. Minulla on vähitellen omien kokemusteni myötä sen verran paksunahka ja tarpeen vaatiessa luja luonne että en niinkään omasta puolestani ole huolissaan. Vaan että kaikkien ei tarvitsisi tulla kestämään sitä mitä minä olen joutunut kokemaan. Tämä Jatkoajan silloinen päätoimittajakin osasi oikeasti olla sitten niin kylmä ja provosoiva ja sekä ehkä muita hyväksi varsinkin tunnemaailmaltaan hyväksi käyttävä että en todellakaan edes halua ja toivo että olen oikeassa vaistoni kanssa. Mutta yhä vahvemmin se on alkanut kyllä siltä tuntumaan ja tajuaako edes perusjanari kuinka tunteeton ihminen voi oikeasti pahimmillaan olla. Ei kaikkien tarvitse sellaista sietää elämässään.

Ja jossain nettitoimitiksessa se vielä ehkä oli kestettävissäkin koska muiden ei tarvinnut heti vastata niihin viesteihin vaan sai ensin sulatella asioita. Mutta olen vähän huolissani jos vaistoni osuu oikeaan. Tällaisen ihmisten käyttäytyminen voi olla hyvin dominoivaa, itsekeskeistä, provoavaa ja arvaamatonta että suorittavassa työssä jossa tilanteita voi tulla nopeasti vastaan sillä voi olla pahojakin seurauksia. Etenkin jos ihmiset ei osaa varautua siihen mitä kaikkea sieltä voi jatkossa eteen tulla. Ja ovat liian hyväuskoisia näkemään että maailmassa on olemassa myös oikeasti tosi kylmiä ihmisiä. Ei mitään pientä arvostelua ja herkästi loukkaantumista vaan esimerkiksi arvaamatonta ja yllättävää provoavaa käyttäytymistä. Ja kun suorittavalla alalla on enemmänkin tunneihmisiä niin ei ne oikein osaa varautua siihen mitä voi olla edessä. Rationaalisimmissa piireissä tällainen ei välttämättä niin paljoa huolestuttaisikaam. Mutta kun ei kaikki ole edes nähnyt varmaan että millaista oikea huono ja provokaatinen käytös voi olla. Tai edes tiedä että sellaistakin on.

Olen vähän huolissani yhteisöni ja työkavereideni puolesta. Minä tiedän kyllä miten toimia ja varautua mutta ei taida muilla olla sellaista kokemusta ja tietoa. Tai edes käsitystä ja uskoa siihen että tällaistakin voi ylipäänsä maailmasta löytyä. Ja omat vaistoni ovat vain kyllä vahvistuneet entisestään tässä viikkojen varrella.

Olen omien elämänkokemustem ja oppien myötä alkanut nyt kyllä olemaan vahvastikin jo epäileväinen. Ja tuntuu siltä että on pakko jollain tavalla koittaa puuttua peliin. Rohkeasti. Kaikilla ei välttämättä edes ole sellaista kokemusta asioista mitä minulla on aiemman elämäni vuoksi. 

Ollaan edes kriittisiä

Olen ajautunut työpaikallani tilanteeseen johon oikeastaan kukaan työntekijä ei saisi koskaan edes varmaan ajautua. Aivan mahdottomaan tilanteeseen johon liittyy paljon kyseenalaistamista, vähättelyä, epäluuloa, tietämättömyyttä, asioista vaikeasti puhumista, valtavaa riskin ottoa. Huh, huh. Eihän tällaista paskaa pitäisi joutua suorittavaa työtä tekevän työntekijän edes joutua sietämään. Kantamaan pitkän aikaa huolta työpaikan mahdollisesta ongelmasta jota kukaan muu ei varmaan edes tiedä olevan olemassa. Henkinen painolasti on ollut pitkän aikaa kova, ja olen ajautunut lähes jo takaisin alkoholisminkin kierteeseen.

Ja kaiken olen koittanut tehdä lähinnä yhteisön ja työkavereodemi takia. En todellakaan omien etujen vuoksi. Mutta tällaista samanlaista paskaa se oli Jatkoajan verkkolehden toimituksessakin aikoinaan.

Minulla vaan tuli tunne joulukuun puolivälissä että nyt ei ole kaikki kohdallaan. En edes tiedä kuinka monta ihmistä on tavannutkaan elämässään oikeasti julmaa ja kylmää ihmistä. Kun jos vaistoni osuu oikeaan niin siitäkään ei todellakaan hyvä seuraa. 

Voin olla toki väärässä mutta minulla on aiempien elämän kokemusten myötä ollut sellainen vaisto että nyt kannattaisi kaikkien olla epäileväisiä. Kyseenalaistavia. 

Mutta mahdoton ja vaikea tilanehan tämä on ollut alusta asti. Laittaa jopa koko työpaikka vaakalaudalle mahdollisesti virheen takia jota en edes itse ole tehnyt.. Asiahan ei minulle edes kuuluisi, mutta on ollut sellainen vaisto että nyt pitää jotain yrittää tehdä. Minä en suostu toista kertaa elämässäni katselemaan vierestä kun ihmiset ajetaan ahtaalle ja tärkeä yhteisöni ahdinkoon, ei ole edes kyse pienestä herneen nenään.vetämisestä. 

Voi olla että olen väärässä mutta pitkän aikaa on ollut sellaisia merkkejä havaittavissa jotka oikeasti alkoi muistuttamaan menneisyydessäni tapahtuneita kokemuksia. Ja ne oli oikeasti sitten pahimmillaan aika julmiakin temppuja, manipulointia, ihmisten hyväksikäyttämistä ja pelolla johtamista, yhteisön huonoon tilaan ajamista itsekkyyden takia, törkeää provosoimista ja vaikka mitä. 

Voi olla että epäilykseni on turhia mutta kannattaa olla kyseenalaistavin mielin. Ei liian sinisilmäinen. Minäkään en turhaan työkavereitani koskaan ole arvostellut ja selän takana paskaa puhunut mutta nyt on pitänyt saada ihmiset vähän epäileviksi. Aina saa kuitenkin pomon kyseenalaistaa eikä tarvitse ihan liian kilttikään olla. Saa ajatella myös itse ja olla kriittinen.

Terveisim oikeasti kovan elämän koulun läpi käynyt jätkä, joka osaa olla tarvittaessa rationaalinen. Itseni vuoksi en ole huolissani koskaan ollut tulevaisuudesta, lähinnä muiden ihmisten ja yhteisöni.

Ollaan kriittisiä. Ei liian kilttejä. Mutta onhan tämä ihan helvetin vaikea tilanne, ja isojakin riskejä on pitänyt ottaa. Oikeasti tällaista edes pitäisi joutua kokemaan työpaikalla.

Ikävä muisto menneisyydestä

Minun yksi tähän asti elämäni vaikeimpia kokemuksia on ollut kun aikoinaan toimittajan harrastuksia tehdessä lehden päätoimittaja ja samalla toimituksen esimies vaihtui. Uuden päätoimittajan astuessa valtaan aloin hiljalleen itse sivussa huomaamaan vähän merkkejä liiallisesta ylpeydestä ja tärkeilystä. Sitä oli tuskastuttavan vaikea seurata vierestä kun asioihin oli rivitoimittajana myös vaikeaa puuttua. Se vaati todella paljon itsehillintää ja sellaista luonteen lujuutta. 

Yksi iso pelastus oli silloin kun tämä toimitus toimi pääosin etänä, netissä. Omia kirjoituksiaan pystyi miettimään etukäteen harkitusti, kun enteriä ei tarvinnut heti painaa kun ensimmäisen kommentin oli suoltanut ulos ajatuksistaan. Ja minun varsinkin oli kestettävä vielä enemmän sitä tökeröä käyttäytymistäkin kun taisin olla siihen aikaan toimituksen paras kirjoittaja ja siinä oli sellaista kateellisuuttakin mukana.

Minun oli vain koitettava jaksaa roikkua mukana vaikka tuossa ei palkkatyöstä kyse ollutkaan. Siihen aikaan minulla oli mahdollisuus monien muiden tavoin ponnahtaa niistä hommista palkkatoimittajan hommiin oikein, minua pidettiin lahjakkaana. Se sitten vain kaatui ainakin toistaiseksi muihin asioihin. Ja nykyään työskentelen yhä keittiöalalla. 

Onni oli myöskin se että en lopulta ole kovin herkkä luonne. En tiedä milloin minulla olisi mennyt jokin asia henkilökohtaisuuksiin, en osaa suhtautua itseeni niin vakavasti. Ja vielä kun sain tältä entiseltä päätoimittajalta viisaan elämänohjeen.eräässä keskustelussa että ei kritiikkiä voi liikaa jäädä märehtimääm. Ei vedetä heti kännejä viikkoa putkeen vaan se niellään siten miten se tulee, tarvittaessa otetaan siitä opiksi ja mennään eteenpäin. Korjaavaankin palautteeseen pitää suhtautua mahdollisimman rationaalisesti. Tämä vanha päätoimittaja taitaakin nykyään olla palkkatoimittajana Kauppalehdessä ja en ihmettele yhtään. Hän oli todella lahjakas. 

Enemmänkin alkoi silloin aikoinaan vituttamaan katsoa vierestä miten se korostunut tärkeily ja ylimielisyys vaikutti sen lehden tasoon vähitellen ja ilmapiiriin siellä toimituksessa. 

Ongelmakohdat lakaistiin maton alle, me ollaan niin kovia ettei meissä mitään vikaa ole. Tällä asenteella vähitellen alkoi mielestäni olemaan. Sellainen liika ylimielisyys ei tee hyvää yhteisölle. 

Asioista ei puhuttu suoraan, viestintä oli vaikeaa, tunteet tukahdettiin. Lukijoiden palautteile vain lähinnä naureskeltiin, esimies piti oikeastaan lopulta koko vallan itsellään, ei helposti jakanut vastuuta muille. Ja sekään ei ole hyvä juttu yhteisössä jossa vastuuta ja tehtäviä on paljon. Siihen kun vielä ottaa esille senkin seikan esimerkiksi että tiesin oman esimieskoulutuksenikin vuoksi miten esimiehen, päätoimittajan olisi hyvä käyttäytyä ja miten ei niin otti päähän seurata sitä toimintaa lähinnä sivusta ja vain nieleskellä ja pitää omat tunteensa kurissa. 

Eikä se niin vaikeaa ollut sietää itsensä takia sitä kaikkea. Niin kuin jo sanoin niin olen sellainen persoona että lopulta kai aika vahva luonne ja huumoria löytyy joka lähtöön. Ei tarvetta olla oikeassakaan. Mutta se oli niin vaikeaa katsella vierestä mitä tämä kaikki teki tosiaan sille lehdelle ja toimitukselle. 

Toivottavasti en joutuisi koskaan enää näkemään missään tällaista samaa. Ja jos joudun niin en oikeasti tiedä onko minusta kestämään sitä. Asioihin on vielä niin vaikeaa puuttuakin kun pelissä on myös tämä esimies-alainen suhde.